Valtiopäivien avajaisjumalanpalveluksen aikaan, torstaina kello 12, alle kaksikymmentä ihmistä istui väljästi Musiikkitalon Terassilämpiössä. He olivat kokoontuneet kuulemaan tunnustuksettoman avajaistilaisuuden antia, juhlapuheita ja musiikkiesityksiä.
Juhlapuhujina oli tieteen puolelta Helsingin yliopiston entinen rehtori Ilkka Niiniluoto ja taiteen edustajana kirjailija ja Suomen Penin puheenjohtaja Sirpa Kähkönen.
Humanistiliiton ja Vapaa-ajattelijain liiton järjestämä, valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukselle vaihtoehtoinen tapahtuma järjestettiin tänä vuonna ensimmäisen kerran.
Tapahtumaan tiensä löysi puolenkymmentä kansanedustajaa. Muut osallistujat olivat lähinnä järjestäjien tai median edustajia. Pariin otteeseen puhujat suuntasivat puheensa suoraan kansanedustajille ja valoivat uskoa humanismin voimaan.
***
Ilkka Niiniluoto kävi läpi Suomen kansan sivistyshistoriaa Tacituksen maininnoista someajan vihapuheeseen. Puhe vilisi historiallisia tosiasioita ja vankkumatonta kiintymystä sivistystä kohtaan.
– Humanistisen tieteen, taiteen ja sivistyksen kunnioitusta tarvitaan erityisesti aikana, jota ikävästi leimaavat paljon julkisuutta saavat ja arkipäiväisiksi muuttuneet epäeettiset ja epäoikeudenmukaiset lieveilmiöt, kuten itsekkyys, totuuden vähättely ja vihapuhe.
Niiniluodon viesti oli, että sivistystä on saatu viljeltyä läpi Suomen ja eri yhteiskuntaluokkien mutta sitä olisi ylläpidettävä.
– Tarvitsemme uuden Maamme kirjan, joka yhdistää identiteettimme suomalaisina, eurooppalaisina ja maailmankansalaisina, hän totesi.
Kirjailija Kähkönen taas huomautti, että ajat ovat vaivihkaa politisoituneet samankaltaisiksi kuin 1960–1970-luvuilla. Hän siteerasi puheen aluksi runoilija Aulikki Oksasta:
– Pitäkööt leijonat makeiskorinsa, puolueettomat humanistit korulauseensa.
Hänen mukaansa humanismi ei kuitenkaan ole puolueettomuutta vaan vankkumatonta ihmisyyden puolustamista.
– Humanismi ei ole pohjimmaltaan puolueetonta eikä heikkoa. Humanismi asettuu ihmisen puolelle suuria sokeita valtoja vastaan; sotaa, sortoa ja ihmisoikeuksien loukkauksia vastaan, Kähkönen sanoi.
– Humanismi tunnistaa perimmäisen tasa-arvon ihmisten kesken ja kieltäytyy kumartamasta ruhtinaille ja raharikkaille pelkän aseman vuoksi; humanismi kunnioittaa viisautta. Humanismi kysyy lakkaamatta totuuden ja kauneuden perään ja vaatii niitä toteutettaviksi yhteiskunnallisina arvoina.
Puheiden väleissä Sibelius-Akatemiasta valmistuneet muusikot soittivat kappaleita Jean Sibeliukselta, Oskar Merikannolta, Heitor Villa-Lobosilta ja Lasse Mårtensonilta.
***
Tunnustuksettoman tilaisuuden haaste on ilmeinen. Sillä ei ole traditiota, johon nojautua, ja siksi ensimmäinen kerta on aina kokeilua. Tosin samankaltaisia tapahtumia on järjestetty Norjassa ja Ruotsissa jo joitakin vuosia.
Tilaisuus onnistui tässä mielessä kohtuullisesti. Musiikkitalon Terassilämpiö oli paikkana sopivan kokoinen ja riittävän lähellä Eduskuntataloa. Puhujien takana pystyi näkemään humanistien oman alttaritaulun, rakenteilla olevan sivistyksen kehdon, ensi vuonna valmistuvan Helsingin keskustakirjaston.
Osanotto jäi kuitenkin vaisuksi, ja enemmän kuin joka toinen penkki kyhjötti tyhjillään.
– Vaatii melkoista rohkeutta osallistua tällaiseen tilaisuuteen, totesi Suomen Humanistiliiton puheenjohtaja Irma Peiponen tilaisuuden lopuksi.
Kuva: Jarno Mela / Lehtikuva
Lue myös:
Humanistit ja vapaa-ajattelijat järjestävät vaihtoehdon valtiopäivien avajaisjumalanpalvelukselle