Kahvimylly surauttaa reilun kaupan luomupavut juuri sopivan karkeiksi. Pastori Marko Sagulin, 44, hinkkaa perkolaattorin eli pulputuspannun osat huolellisesti juoksevan veden alla.
– Tämä on parempi kuin pressopannu, kahviin tulee kermainen aromi, Sagulin selittää.
Hänen jokainen liikkeensä on harkittu osa huolellisesti suunniteltua kahvinkeittoprosessia. Mitään ei jätetä sattuman varaan. On helppo uskoa, että Sagulin ei ollut varma, haluaako hän hengelliseen työhön vai insinööriksi. Hän rakastaa järjestelmällisyyttä, pikkutarkkuutta ja asioiden luokittelua.
– Olen tehnyt kahvilaaduistakin Excel-taulukon.
Hän myös tietää, että tusina hänenkaltaisiaan muodostaisi sietämättömän yhteisön. Siksi hän haluaa julistaa erilaisuuden ilosanomaa. Kasvaakseen seurakuntien täytyy saada erilaiset ihmiset toimimaan yhdessä.
Tumman paahdon tuoksu on huumaava eikä maisemassakaan ole valittamista. Sagulinin kotitalon seinä tuntuu nousevan suoraan vedestä kuin Venetsiassa. Keittiön ikkunan edessä kasvavasta kolmesta valtavasta Terijoen salavasta yksi on romahtanut Ukkijärveen.
”Seurakunnassa erilaisten ihmisten olisi tarkoitus heijastaa Jumalaa yhdessä”
Sagulin asuu vuokralla Ukinrannan yhteisössä Kangasalla. Hänellä on täällä osa-aikainen pastorin virka ja vastuualueenaan raamattuopetus. Opetuksia voi seurata myös netissä. Muun ajan hän työstää aineistoja kirkon henkilöstökoulutuksia, verkkosivustoa ja kirjaa varten. Kaikissa teema on sama: seurakunnan kolminaisuus.
Lyhyesti selitettynä – mikä on Sagulinille vaikeaa – kysymys on siitä, että seurakunnan tulisi heijastaa Jumalan kolminaisuutta.
Isä, Poika ja Pyhä Henki ilmentävät kaikki jotakin tärkeää Jumalan olemuksesta. Samalla tavalla myös ihmiset heijastavat Jumalan olemusta eri tavoilla oman perimänsä, kasvuympäristönsä ja lahjojensa mukaan.
Seurakunnassa erilaisten ihmisten olisi tarkoitus heijastaa Jumalaa yhdessä, jotta kuva hänestä olisi kokonaisempi ja kutsuvampi. Erilaisten yhteisö voi vastata seurakuntalaisten ja etsijöiden tarpeisiin monipuolisemmin kuin samanlaisten yhteisö.
Sagulin selittää teoriaansa kolmiolla. Siinä on isänurkka, poikanurkka ja henkinurkka. Ihmisetkin voi Sagulinin mielestä ripotella ominaisuuksiensa ja mielenkiintonsa kohteiden perusteella johonkin kohtaan kolminaisuus-kolmion sisään.
Isänurkkalaiset korostavat Jumalan rakkautta ja arkisen elämän sekä luomakunnan arvoa. Poikanurkkalaiset painottavat pelastusta, oppia ja sääntöjä. Henkinurkkalaiset etsivät uskon voimaa, kokemuksia ja vapautta.
– Ihmisen on helpointa olla ja toimia samanmielisten kanssa. Siksi tuppaa helposti käymään niin, että kolmion nurkkiin muodostuu kuppikuntia, Sagulin sanoo.
Raamatun kuva seurakunnasta on kuitenkin ruumis, jossa on erilaisia ruumiinjäseniä ja kaikilla oma tehtävänsä.
– Ruumis on varmasti houkuttelevampi, kuin saavillinen peukaloita.
”Aloin tuntea syyllisyyttä siitä, etten ollut valmis kertomaan Jeesuksesta”
Sagulinin lapsuudenkodissa Kiihtelysvaarassa Pohjois-Karjalassa elettiin peruskirkollista elämää kolmion keskellä, mikään kulma ei pistänyt erityisesti esille.
Kun Marko Sagulin toimi naapuriseurakunnassa Pyhäselässä isosena, hän seurasi ihmeissään isoskaveriaan. Tämä aloitti päivänsä polvistumalla sänkynsä viereen ja lukemalla pätkän Raamattua. Hartaushetkissään hän kertoi innokkaasti hengellisistä löydöistään.
– Kaveri sai minut miettimään, millaista olisi elää uskonelämää noin henkilökohtaisesti.
Kun Sagulin sai vanhemmiltaan lahjaksi kauniin vetoketjulla varustetun Raamatun, hän luki sen niin kuin kirjat hänen mielestään pitää lukea.
– Aloitin alusta, ja kun takakansi tuli vastaan, aloitin uudestaan alusta. Yksi luku joka aamu ja yksi luku joka ilta.
Tunnollisuudesta oli hyötyä, Sagulin oppi paljon. Mutta siitä tuli myös taakka. Kun eteläkorealainen Yonggi Cho haastoi suomalaisia kirjallaan Voisitko rukoilla tunnin? Sagulin rupesi nousemaan ylös kukonlaulun aikaan.
Sitten hän sai käsiinsä karismaattisuutta käsitteleviä kirjoja, joiden mukaan kaikkien uskovaisten tulisi rukoilla kielillä. Hän avasi suunsa ja alkoi mongertaa.
– Jossakin vedottiin, että Jumalalle on annettava kymmenykset paitsi tuloista myös ajasta. Aloin laskea, kuinka paljon käytin ajastani raamatunlukuun ja rukoukseen.
Kaikista hirmuisinta hänestä oli opetus, jonka mukaan evankelioiminen kuuluu kaikille kristityille. Yläkoulussa ja lukiossa Sagulin oli yrittänyt pitää huolen siitä, ettei häneen lyötäisi uskovaisen leimaa.
– Aloin tuntea syyllisyyttä siitä, etten ollut valmis kertomaan Jeesuksesta, vaan häpesin häntä.
Bussissa hän katseli matkustajia ja ajatteli, mitä nämä sanoisivat hänelle viimeisellä tuomiolla, kun hän ei ollut kertonut heille pelastuksesta.
”Opilliset keskustelut soittelevat ihanasti sieluani”
Lukion jälkeen Marko Sagulin oli kahden vaiheilla. Lappeenrannan teknillinen korkeakoulu sai jäädä, kun hän pääsi Kauniaisiin Raamattuopistoon opiskelemaan nuorisotyönohjaajaksi.
– Ekan oppitunnin piti Raimo Mäkelä Danielin kirjasta. Olin aivan nirvanassa. Ajattelin, että tämä on juuri sitä mitä haluan.
Vähitellen juureva raamattuopetus ja uskonvanhurskauden korostus saivat Marko Sagulinin rauhoittumaan.
Iän karttuessa Sagulin on opetellut hyväksymään sekä omaa erityisyyttään että keskeneräisyyttään.
– Olen oppi- ja asiakeskeinen ihminen. Opilliset keskustelut soittelevat ihanasti sieluani, mutta suhde karismaattisuuteen ja ihmisläheiseen hengelliseen elämään on kesken. Jotta voisin kasvaa, tarvitsen rinnalleni niitä, jotka ovat toisenlaisia.
Sagulin käyttää mielellään vertausta kirkosta laivana. Laiva kulkee oikeaan suuntaan, kun purjeisiin puhaltaa Hengen tuuli ja kompassina on Raamattu. Ja laivamatka on paljon hauskempi, kun matkustajat huolehtivat toisistaan.
Kuva: Rami Marjamäki
***
Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.
Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata digilehden ja printtilehden täältä.
***