Piispat päättivät, mikä on kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritelmä – miksi?

Evankelis-luterilaisen kirkon piispainkokous päätti keskiviikkoisessa kokouksessaan siitä, mikä on kristillisen kirkon ja uskontokunnan määritelmä. Piispat päättivät, että kristillisiksi katsotaan tapauskohtaisen harkinnan perusteella sellaiset yhteisöt, jotka ekumeenisessa liikkeessä käytetyn periaatteen mukaisesti ”tunnustavat Herran Jeesuksen Jumalaksi ja Vapahtajaksi Raamatun mukaan ja jotka sen vuoksi pyrkivät yhdessä täyttämään yhteistä kutsumustaan yhden Jumalan, Isän, Pojan ja Pyhän Hengen kunniaksi”.

Miksi tällainen määritelmä tarvitaan, piispainkokouksen pääsihteeri Jyri Komulainen?

Syynä on kiteytetysti kirkkojärjestys, Komulainen kertoo. Siinä on monia kohtia, joissa puhutaan ”muun kristillisen kirkon” jäsenestä, joka voi muun muassa toimia kummina, tulla vihityksi avioliittoon ja osallistua yksittäistapauksissa myös ehtoolliselle. Muutos selventää sitä, kuka katsotaan tällaisen kristillisen kirkon jäseneksi.

– Minun mielestäni on olennaista huomata, että määritelmä on loppujen lopuksi varsin väljä, eräänlainen kristinuskon minimi. On hyvin suuri määrä hyvin erilaista kristillistä perinnettä, joka menee tuosta määritelmästä sisään – ja on mennyt ennenkin.

Tällaiselle periaatteelliselle määritelmälle on Komulaisen mukaan tarve, sillä kristillisten kirkkojen määrä on ”räjähdysmäisesti kasvanut”. Esimerkiksi vuonna 1988 piispainkokous oli tehnyt tilapäiseksi tarkoitetun listan niistä kirkoista, joiden jäsenet voivat saada kirkollisen avioliittoon vihkimisen luterilaisen kanssa.

Komulaisen mukaan nykyään toisen kristillisen kirkon tunnistamiseen tarvitaan pikemminkin periaatteellinen lähtökohta. Osa kirkoista voi tosiasiassa olla opillisesti hyvinkin kaukana luterilaisista kirkoista. Tällaisia kirkkoja ovat esimerkiksi useat afrikkalaistaustaiset helluntailaiskirkot, joissa opillinen pohja on ohut, Komulainen kertoo.

– Kirkoksi tunnistaminen ei tarkoita sitä, että samalla tunnustettaisiin kyseisen kirkon pappeus tai rakenne. Tunnistaminen ei siis tarkoita, että kirkoillamme olisi ekumeeninen opillinen yhteys.

Kuva: Olli Seppälä


***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliPääkirjoitus: Kristillisyyttä ei ole toisiin ihmisryhmiin tai uskontoihin liittyvien pelkojen lietsominen
Seuraava artikkeliPiispainkokous suosittaa, että ekumeenisissa tilaisuuksissa voi käyttää Nikean uskontunnustuksen alkuperäistä muotoa

Ei näytettäviä viestejä