Piispan erityisavustaja: Mitä jos työntekijöiden olisi pakko käydä sunnuntain messussa?

Mitä jos kirkon työntekijöiden olisi pakko käydä sunnuntain messussa? Näin haastaa Turun piispan erityisavustaja, pappi Mari Leppänen. Hän esitti ajatuksensa ensimmäisen kerran Turun Sanomissa verkkosivuilla olevassa Ristivetoa-blogissa.

– Omalla seurakuntatyön kokemuksella minulla on tunne, että työntekijöiden aikaa menee hirveän paljon kaikkeen muuhun todella tärkeään kuin itse messuun. He eivät pysty keskittymään siihen niin paljon kuin haluaisivat.

Leppäsen ehdotuksessa työntekijät voisivat tulla työpaikkansa jumalanpalvelukseen esimerkiksi muutaman viikon välein, eli se kuuluisi heidän työtehtäviinsä. Heidän tehtävänään olisi vain olla paikalla.

– Uskon, että säännöllinen osallistuminen muuttaisi vähitellen meitä ja tapaamme palvella Jumalaa.

Hänen mukaansa pienenevät jäsenten ja toimitusten määrät haastavat kirkon työntekijät pohtimaan sitä, mikä merkitys heidän työllään on. Tämän muutoksen keskellä olisi tärkeää muistaa messun tärkeys, hän sanoo.

– Minua surettaa, kun aika paljon kuulen puhetta siitä, että jumalanpalveluksen maailma ei puhuttele. Kirkko ei olisi kirkko, jos ei olisi jumalanpalveluksia. Meillä ei ole varaa puhua niistä halventavasti tai palvella niissä välinpitämättömästi, hän sanoo.

– Toisaalta monin paikoin jumalanpalveluksiin on myös panostettu, ja sen kyllä huomaa.

Leppänen ei halua asettaa jumalanpalveluksia vastakkain muun toiminnan kanssa. Sen sijaan hän korostaa, että messussa ehtoollisella ja yhteisellä rukouksella on erityistä merkitystä.

– Jos työntekijät eivät ole koskaan mukana työpaikkansa messussa, se tarkoittaa, että muut asiat ovat tärkeämpiä.

– Ymmärrän samalla, että jokainen hoitaa hengellisyyttään eri tavoin, messussa, rukoilemalla tai liikkumalla luonnossa. Messussakin ihmiset kaipaavat erilaista musiikkia ja erilaista saarnaa.

Leppäsen mukaan messusta on kirkossa puhuttu kyllä paljon. Siihen ei ole kuitenkaan uskallettu rohkeasti kokeilla erilaisia asioita. Perusasiat kutsuvaan messuun ovat kuitenkin muuttumattomat: ystävällinen katse silmiin, vieressä istuvan tervehtiminen, ihmisten kanssa keskustelu.

Osallistujamäärien laskiessa ei Leppäsen mukaan pidä olla peloissaan.

– Kristityt ovat kokoontuneet vuosisatoja ja -tuhansia jumalanpalvelukseen. Vaikka maailma ympärillä muuttuu, niin tämä on pysynyt.

Kuva: Pasi Leino

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliKolumni: Voitelen seurakuntalaisia öljyllä – vaikken ihan tarkkaan tiedä, mitä olen tekemässä
Seuraava artikkeliSeurakunnat eivät innostu valtakunnallisesta Vapaaehtoisen päivästä, sanoo asian parissa työskentelevä

Ei näytettäviä viestejä