Kuopion eläkkeelle siirtyvä piispa Wille Riekkinen piti jäähyväissaarnansa aamulla Kuopion Tuomiokirkossa. Saarnassaan Riekkinen puhui muun muassa Mikael Agricolasta ja kansankielisten raamatunkäännösten merkityksestä sekä onnitteli 200-vuotiasta Suomen pipliaseuraa.
”Saimme muutama päivä sitten viettää Mikael Agricolan päivää. Takavuosina muuan abiturientti totesi ylioppilaskirjoituksissa, että kyseinen piispa opetti suomalaiset lukemaan ABC-kirjan ja Uuden testamentin käännöksen avulla. Samalla Agricola – uskonpuhdistuksen periaatteiden mukaisesti – tuli luoneeksi Suomen kirjakielen. Ylioppilaskokelaan jatko ei ollut yhtä asiapitoinen. Hän nimittäin totesi, että ”Agricola ei kuitenkaan ehtinyt toimia piispana kauan, sillä hän kuoli sotaisana aikana lento-onnettomuudessa vuonna 1557”. Opettaja näki vain positiiviset ja oikein olevat asiat ja antoi vastauksesta hyvät pisteet!” Riekkinen sanoi.
Luukkaan evankeliumista poimitun päivän evankeliumitekstin pohjalta Riekkinen pohti muun muassa sitä, kuinka varhaiset kristityt hahmottivat ylösnousseen Kristuksen ilmestymistä opetuslapsille.
”Kertomuksessa korostetaan ensinnäkin ylösnousemuksen todellisuutta ja juutalaisuuden omaa kokonaisvaltaista ihmiskäsitystä. Kyseessä ei ollut aave, haamu eikä hallusinaatio, kuten oppilaat aluksi luulivat. Tuohon luulotteluun joku tämän ajan tietoniekka tietysti mielellään myllykirjeissään yhtyy. Kaikkien hämmästykseksi kyseessä oli ylösnoussut Kristus, joka kuoli muutamaa päivää aiemmin ristillä. Tämän toteaminen rauhoitti ja muutti hätääntyneet oppilaat. Apu hätäännykseen ei siis tule uskon ansiosta, vaan sen tuo Kristus: ”Rauha teille!” Sen jälkeen jo orastavan uskon ja läpinäkyvän epäilyn sävyttämä uskon lahja on apu, joka rauhoittaa sydämen ja antaa elämän mielen. Usko kasvaa usein epäilysten ja lankeemusten avulla sekä uuden kuulemisen ja näkemisen kautta, ja laittaa meidät lopulta liittymään Ylösnousseesta todistavien ketjuun”, Riekkinen sanoi.
”Kirkon opetus Jeesuksen ylösnousemuksesta on evankeliumi, ilosanoma, joka on kristillisen uskon perusta. Jos ja kun tuo Ylösnoussut saa sijaa sydämissämme, tulevat turhiksi kaikki todistusyritykset ja arvailut tyhjistä haudoista ja Ylösnousseen olomuodoista. Sen sijaan meissä saa sijaa Kristus, elävä Vapahtaja, joka hoitaa meitä sanalla ja ehtoollisen sakramentilla, jotta voisimme levittää uskoa, toivoa, rakkautta ja oikeudenmukaisuutta iloiten ja rauhaa rakentaen. Tuohon elävään kristillisyyteen hän kutsuu meitä tänäänkin sanomalla: ”Rauha teille.” ”Älkää pelätkö.” ”Minun Isäni kodissa on monta huonetta.” ”Antakaa lasten tulla.” ”Tulkaa minun luokseni.” Olkaa rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.””