Piispa Kalliala Sippolan virren sorkkimisesta: Muutos pilaa sitä pahasti

Turun arkkihiippakunnan piispa Kaarlo Kalliala asettuu tukemaan lauluntekijä Laura Sippolaa, joka katsoo kirkolliskokouksen kävelleen hänen virsisanoituksensa yli.

Sippola kertoi tänään Kotimaa24:n haastattelussa tulleensa erittäin huonosti kohdelluksi, kun hän sanoitti virttä kirkon juuri hyväksyttyyn virsikirjan lisävihkoon. Eri vaiheiden jälkeen virteen 929 päätyi muotoilu: Teetkö uuden ihmeen aina kun joku syntyy? Alkuperäinen muotoilu, jota piispainkokouskin asettui tukemaan kuului: Teetkö uuden liiton aina kun joku syntyy? Kyseinen lause oli virressä hyvin tärkeä, Sippolan mukaan sen helmi.

Käsikirjavaliokunta, jonka kanta meni kirkolliskokouksessa läpi, näki uudesta liitosta puhumisen ongelmalliseksi, koska sanalla on sen mukaan vakiintunut kirkollinen merkitys. Se oli pyytänyt Sippolaan muuttamaan kohtaa. Muutospyyntöön vaikutti kirkolliskokouksen perustevaliokunnan lausunto, jossa sanaparin uusi liitto käyttäminen alun perin problematisoitiin.

Piispainkokous oli Sippolan alkuperäisen uusi liitto -muotoilun kannalla ja näki sen kytkeytyvän sisällöllisesti raamatulliseen ja patristiseen aineistoon. Se katsoi myös, että tekstin soljuvuus voisi kärsiä, jos sitä muutettaisiin. Sippola ei prosessin ollessa käynnissä saanut edes tietää piispainkokouksen kantaa.

Virsi ei ole laulettua katekismusta

Piispa Kaarlo Kalliala sanoo yhä varsin suorasanaisesti olevansa piispainkokouksen ja lauluntekijän oman näkemyksen kannalla.

– Piispainkokous suhtautui lyriikkaan ja kuvakieleen ymmärtäen. Virsikirja ei ole laulettua katekismusta, se on yhä piispainkokouksen ja myös oma käsitykseni, Kalliala napauttaa.

Hän oli piispainkokouksen virsikirjan lisävihkoa työstäneen suomenkielisen jaoston puheenjohtaja. Piispan mielestä nyt virteen päätyneen ihme-sanan käyttö on ongelmallinen.

– Se oikeasti pilaa sitä virttä aika pahasti, hän toteaa.

Kalliala muistuttaa, miten on itsestään selvää, että on aina ihme, kun joku syntyy.

– Mutta se on hyvä kysymys, että teetkö uuden liiton. Jos joku sitten vastaisikin mielessään kysymykseen kielteisesti kristinuskon tulkinnasta käsin, mitä siitä! Virren dynamiikan, kuvakielen ja kysymysten asettelujen kannalta tehty muutos taittaa nyt kärjen hyvältä virreltä.

Missä kulkevat virren oikeaoppisuuden rajat? Kalliala ottaa esimerkiksi erään ruotsalaisen sanoittajan virsiehdotuksen. Siitä syntyi kuva, joka ikään kuin typisti Jumalan ihmisten mieltymysten summaksi.

– Jossain tulee vastaan se, että virsi voidaan ymmärtää päin seiniä ja sitten ylitetään kristinuskon rajat. Jotkut muotoilut voivat olla sellaisia, että ne ovat liian alttiita väärintulkinnoille tai harhaanjohtavia. Mutta Sippolan virressä näin ei ollut.

Kuva: Pasi Leino

Lue myös:

Virrentekijä: ”Minulla on käsittämättömän ylikävelty olo”

Irja Askola: ”Lyriikkaa ei mitata dogmatiikan säännöillä”

Käsikirjavaliokunnan sihteeri: ”Virsien muutokset kysytty pilkkua myöten”

Edellinen artikkeliKirkon työntekijät tukevat tyttöjä Demi.fi-verkkopalvelussa
Seuraava artikkeliOulun tuomiorovastin virkaa haki kolme henkilöä

Ei näytettäviä viestejä