Perhetyötä jämäkästi tunteella

Kemin seurakunnan perheneuvojana työskentelevä Pirjo-Minna Lääkkö on kehittänyt seurakunnalle perhetyön mallin, joka on ainoa laatuaan Suomessa. Hän tekee yhteistyötä Kemin mielenterveystoimiston sekä lasten-, nuorten- ja yleissairaalan psykiatrisen poliklinikan kanssa. Yhteistyökumppaneita ovat lisäksi Keroputaan sairaala, sosiaalitoimi, neuvolat, koulut, päiväkodit, A-klinikka ja Kriisikeskus Turvapoiju sekä seurakunnan eri työmuodot.

Haastatteluhetkellä Lääkkö hoitaa Keroputaan sairaalan kriisipäivystystä, joka tulee hänen osalleen neljä kertaa vuodessa.

– Laaja-alainen työ takaa laadukkaan avun asiakkaille ja antaa itselle voimavaroja. Kuormittuneisuus haastavissa työtehtävissä vähenee, kun kaikkea ei tarvitse kantaa yksin, Lääkkö sanoo.

Erityisnuorisotyötä perhepainotteisesti

Pirjo-Minna Lääkkö siirtyi 15 vuotta sitten Kriisikeskus Turvapoijusta alun perin Kemin seurakunnan erityisnuorisotyöntekijäksi.

– Huomasin, että nuori oireilee usein asioista, joiden tausta on perheessä. Perheterapiaopiskelujen myötä aloin muuttaa erityisnuorisotyötä perhetyöpainotteiseksi.

Silloinen kirkkoherra totesi Lääkölle, että tehdään toimi, jossa voit hyödyntää osaamistasi. Sen jälkeen uudessa virassaan perheneuvojana Lääkkö on hankkinut osaamista vielä roimasti lisää.

Ensin hän pätevöityi erityistason perheterapeutiksi. Sitä seurasivat psykoterapeutin, työnohjaajan, rentoutusohjaajan, hypnoosiohjaajan, parisuhdeneuvojan ja suggestoterapeutin koulutukset. Niiden lisäksi hän on opiskellut narratiivisen työn perusteet sekä traumaterapian EMDR-I ja II-pätevyydet.

– Etuna kaikista näistä koulutuksista on se, että voin ottaa työvälineitä eri pakoista ja räätälöidä työn aina asiakkaan tarpeen mukaan. Teen työtä hyvin paljon tunnetasolla, kuulostelen, mikä auttaa juuri tätä asiakasta. Suuri etu on, että minulla ei ole virkavelvoitetta toimia jollain tietyllä tavalla.

Aitoja kohtaamisia ja suoraa puhetta

Lääkkö on lapsesta saakka ollut muita hoivaava Äiti Teresa -tyypppi, jota ovat aina vetäneet puoleensa apua kaipaavat lähimmäiset. Hän uskaltaa laittaa itsensä likoon ja antaa terapiassa myös itsestään asiakkaille. Oikeat kysymykset oikealla hetkellä osoittavat, että hän on aidosti kiinnostunut asiakkaastaan. Lisäksi hän uskaltaa sanoa myös vaikeita asioita ääneen ja vaatia toimenpiteitä, kun on kyse vaikkapa lastensuojelusta.

Perhetyö on juuri sitä, mitä hän haluaa tehdä.

– Kiitos tulee siitä, kun näen perheen voivan paremmin ja löytävän suunnan elämälleen tai kun saan sähköposteja ja kortteja vielä vuosien jälkeenkin asiakkailta, joilla menee hyvin.

”Ylhäältä annetut ohjeet menevät kuuroille korville”

Lääkkö ymmärtää sen, että joku voi olla väsynyt työhönsä ja kuvittelee, että on helpompaa työskennellä yksin. Yhteistyön luominen lähtee kuitenkin aina omasta halusta ja valmiudesta tehdä yhteistyötä.

– Itse rakastan verkostotyötä, jossa työparit vaihtuvat ja myös tärkeä hiljainen tieto siirtyy.

Lääkkö painottaa, että perhetyöntekijällä ei ole varaa asettaa itseään perheen yläpuolelle.

– Olen rinnalla kulkija, en yhtään parempi tai huonompi kuin asiakkaani. Koulutuksissa opastan työntekijöitä toimimaan perhetyössä siten, kuin he toivoisivat itseään autettavan ja kohdeltavan vastaavassa tilanteessa.

Ylhäältä alaspäin annetut ohjeet tai moitteet menevät kuuroille korville. Tehokkainta on, kun asiakas saadaan tavallaan itse keksimään ratkaisu ongelmaansa, ja hänen asiantuntemustaan arvostetaan. Samalla metodilla syntyvät toimivat työtavat. Esimerkiksi vanhempien virkistykseen tarkoitettu Oma aika -ryhmä syntyi vanhempien omasta aloitteesta ja toiveesta.

– Jos idea olisi ollut seurakunnan työntekijän, se ei välttämättä olisi kiinnostanut yhtä paljon. Toiminnan tulee lähteä asiakkaiden tarpeista. Oma aika -ryhmä alkoi viikoittaiset kokoontumiset viime keväänä nuorisotalolla. Rupatellen, käsitöitä tehden ja kahvia juoden isät ja äidit solmivat ystävyys- ja vertaistukisuhteita. He itse huolehtivat myös lastenhoitajien hankkimisesta kokoontumisen ajaksi.

Opiskelevat nuoret voivat huonosti

Viime keväänä Lääkön luona kävi yksittäisiä terapia- ja työnohjausasiakkaita kaikkiaan noin 90. Asiakkaista naisia oli 80 prosenttia. 15–22-vuotiaita nuoria kaikista asiakkaista oli 40 prosenttia.

– Viime aikoina luokseni on tullut paljon toisen asteen opiskelijoita, jotka voivat huonosti. Monesti nuori alkaa oireilla esimerkiksi masennuksella ja poissaoloilla koulusta juuri aikuistumisen kynnyksellä kärsittyään pitkään vanhempien kauan jatkuneesta päihteiden käytöstä. Vanhemmat ovat käyneet töissä, mutta jatkuva iltajuopottelu on ahdistanut nuoria.

Jos Lääkkö näkee tarpeelliseksi nuoren viemisen nuorisopsykiatrian puolelle, jää hän yleensä itse työpariksi.

1990-luvun puolivälissä neljässä eri koululuokassa oli 1-2 psyykkisesti oireilevaa lasta, nyt yhdessä luokassa ekaluokasta lähtien on 5-6 rajusti oireilevaa lasta. Lääkkö on tehnyt lastensuojeluilmoituksia, ja tekee ne aina avoimesti ilmoittaen vanhemmille, että se on keino saada työpari auttamaan lapsen asiassa.

Viisi tapaamista pariterapiaa ei välttämättä riitä!

Viime aikoina nuoret avioparit ovat hakeneet apua parisuhdeongelmiinsa jopa siinä mittakaavassa, että Lääkkö ei ole voinut ottaa kaikkia vastaan. Kun perheasiain neuvottelukeskus ajettiin alas, näkyy se Lääkön työssä. Nyt myös Kriisikeskus Turvapoijun toiminnan jatko on vaakalaudalla.

Ne onnekkaat, jotka pääsevät hänen terapiaansa, saavat käydä siellä tarvittavan kauan 1-2 kertaa kuussa.

– Eihän kukaan parisuhdeterapiaan tullessaan voi tietää, selviävätkö ongelmat viiden tapaamisen aikana, Lääkkö puuskahtaa.

Lääkön kehittämä perhetyön malli kiinnostaa muuallakin Suomessa. Hän on pitänyt 15 opintoviikon koulutuksen Oulun Diakonissalaitoksella perhetyön haasteista ja verkostotyöstä.

– Itse pitää olla aktiivinen ja tarjota omaa ammattitaitoa muille. Kun verkostotyö alkaa kantaa, aletaan sinun työpanostasi kysyä, Lääkkö vinkkaa.

Kuva: Riitta Ahonen.

Edellinen artikkeliHanhiniemi: ”Rukoileminen on reilu kädenojennus Jumalalta”
Seuraava artikkeliKotimaa Oy ostaa Elias Kirjan

Ei näytettäviä viestejä