Pastori Reijo ”Reka” Kontio on valittu Aku Louhimiehen ohjaaman Tuntemattoman sotilaan stunt-koordinaattoriksi.
– Olen ajatellut, että tämä on yksi huipentumista neljännesvuosisadan uran jälkeen. Alkaa olla ehkä niitä laitimmaisia elokuvia, joita teen ja on hienoa, että saan olla mukana tässä ikonissa, Kontio toteaa.
Hän on ollut lukemattomien tunnettujen suomalaisten elokuvien taustalla vastaamassa vaarallisten kohtausten turvallisuudesta, esimerkkeinä Vares-elokuvat, Tummien perhosten koti sekä Aku Louhimiehen aiemmat elokuvat kuten Käsky ja Paha maa.
Venäjällä hän on ollut tekemässä Venäjän elokuvataideakatemian Kultaisella kotkalla palkitsemaa 9. komppania (2005) elokuvaa ja vietti tämän vuoksi kolme kuukautta Krimillä.
– Elokuva kertoi Neuvostoliiton Afganistanin sodasta ajankohtana, jolloin Neuvostoliitto lakkasi olemasta. Nuoria miehiä vietiin sotimaan valtion puolesta, jota ei enää ollut, kun he tulivat sieltä takaisin.
Kontiosta on hienoa, että Tuntematon sotilas filmatisoidaan nykyisellä elokuvan tekemisen taidolla ja nykyaikaisella tekniikalla.
– On tärkeää, että nimenomaan Suomen satavuotisen itsenäisyyden juhlaan saadaan Tuntematon sotilas 2017, hän sanoo.
Oikein tiukkaan paikkaan nukke
Kontio tietää jo melko paljon siitä, millainen kolmannesta Tuntemattomasta sotilaasta tulee. Sitä hän ei luonnollisesti voi paljastaa.
– Olen lukenut käsikirjoituksen ja yhdessä ohjaajan apulaisohjaajan ja tuottajan kanssa käyn keskustelua, mitkä kohtaukset elokuvassa vaativat turvatoimia joko niin, että näyttelijöitä opastetaan tai heille hoidetaan vaarallisen kohtauksen sijaisnäyttelijä, Kontio avaa työtään.
Kohtauksia, jossa Reka Kontion apu on tarpeen, on monenlaisia. Voi olla kaatumisia vaikeassa maastossa. Voi olla, että ollaan veden varassa tai lähellä räjähdystä, jolloin pitää suojata kuuloa, ihoa ja näköä.
– Jos on oikein tiukka paikka, pitää olla nukke. Olen siis vaarallisten kohtausten koordinaattori. Ennen kuvausta keskustelen, teen riskianalyysiä ja turvasuunnitelmia. Kuvaushetkellä olen paikalla ja katson, että kuvausryhmä ja esiintyjät on niin hyvin turvattu kuin mahdollista.
Kontion lähimpiä työtovereita ovat elokuvan tehostemestari ja filmin visuaalisista efekteistä vastaava henkilö. Tehostemestari hoitaa elokuvan kohtauksissa käytettävät räjähteet ja muut tehosteet.
– Minä taas puin hänen kanssa läpi sen, että tehosteita vaativissa kohtauksissa on turvallista olla. Jos kohtauksessa on palavia ihmisiä, vastaan kohtauksesta itse ja tuon esimerkiksi turvavaatteet ja palogeelit, Kontio selvittää työnjakoa.
Visuaalisista efekteistä vastaava henkilö tekee työtään sen jälkeen, kun elokuva on jo kuvattu. Kyse on jälkituotannosta. Elokuvaa leikattaessa hän esimerkiksi poistaa kuvasta turvaköysiä tai valjaita ja tarvittaessa suurentaa tietokoneen avulla räjähdyksiä tehden niistä näyttävämpiä.
– Suomessa efektit tehdään pitkälti vielä yhteistyönä. Tehdään pieni alkuräjähdys paikan päällä ja leikkausvaiheessa suurennetaan sitä tietokoneella, Kontio kertoo.
Tuntemattoman sotilaan kuvaukset alkavat kesällä ja jatkuvat syksyyn.
– Sitten on vielä talvijakso. Stunt-kohtauksia on koko elokuvan kuvausajan pituudelta, muttei läheskään joka päivä.
Mollbergin versio ei avaudu
Edvin Laine ohjasi ensimmäisen Tuntemattoman sotilaan vuonna 1955 ja toinen, Rauni Mollbergin versio näki päivänvalon 30 vuotta myöhemmin 1985. Kumpi näistä on Louhimiehen version jälkeen se toiseksi paras?
– Mollbergin Tuntematon jäi minulle vieraaksi. Olen katsonut sen moneen kertaan. En oikein ymmärrä sen pointtia. Se on ehkä ajan kuva enemmän kuin elokuva Tuntemattomasta sotilaasta.
Kontion mielestä Laineen Tuntematonta on vaikea ylittää sen vuoksi, että sen ovat tehneet henkilöt, jotka ovat kokeneet sodan henkilökohtaisesti.
– He puhuvat sodasta oikeasti.
Aina, kun on kyse sodasta ja uskosta tai sodasta tai papista, asiassa tahdotaan helposti nähdä ristiriitaisuutta. Miten kirkko voi olla mukana tappamisessa? kysytään.
– En haluaisi paeta tätä dilemmaa, mutta en koe sitä dilemmaksi, Reijo Kontio sanoo.
Hänelle Tuntematon sotilas ei ole eettinen kysymys vaan elokuvatyö, jonka hän tahtoo tehdä mahdollisimman hyvin.
Toisaalta aikanaan, nuorena vastavalmistuneena pappina Kontio pohti sodan oikeutusta ihan tosissaan.
– Olen käynyt armeijan, mutta vasta, kun minua 28-vuotiaana haettiin Lahdessa kirkkoherranvirastosta kesken virastovuoron. Olin lykännyt ja lykännyt armeijaan menemistä. En ollut ihan varma, haluanko sinne, siviilipalvelukseen vai aseettomaan. Odotin viisautta.
Kontio pyysi virastoon saapunutta sotilaslähettiä istumaan, mutta hän otti nuorelta papilta vain kuittauksen kutsuntamääräykseen.
– Sain odotella seuraavaan palvelukseenastumiserään. Sitten olin varusmiespappina ja pidin pojuille rippikoulua ja kävin putkassa ja vankilassa.
– Se ei kauheasti eronnut seurakuntatyöstä, jossa olin aloittanut puolisen vuotta ennen. Pääsin intistä kahdeksalla kuukaudella, kun oli virka ja perhe, vaimo ja kaksi lasta odottamassa.
Laineen versiossa tuskin sijaisnäyttelijöitä
Kun Edvin Laine filmatisoi Tuntematonta sotilasta, silloin tuskin käytettiin stunt-miehiä.
– Elokuvan lopputeksteistä tällaista ei ainakaan ilmene. Räjähteitähän siellä on ollut, varmaan armeijan räjähteitä, Kontio sanoo.
Mollbergilla oli mitä luultavimmin käytössään venäläisiä ja eestiläisiä stunt-näyttelijöitä. He tekivät ennen Suomessa käytännössä lähes kaikki stuntit.
Suomessa stunt-alan pioneeri on Reijo ”Reka” Kontio tiimeineen.
– Se oli sivuharrastus, kunnes aloitimme ammattimaisesti ja siitä leipämme saaden.
Vielä noin 25 vuotta sitten uraansa aloitellut Kontio hoiti elokuviin myös omat ”pommit” sijaisnäyttelijöiden ohella. Pian kuitenkin muutamat tehostemestarit löivät hynttyyt yhteen ja alkoivat pitkälti hoitaa suomalaiselokuvien räjähteet ja tehosteet. Reka puolestaan keskittyi muutaman kaverinsa kanssa stunt-näyttelijöihin ja näyttelijöiden turvallisuuteen. Vuonna 1988 perustetussa yhtiössä on tällä hetkellä kaksi osakasta.
– Koulutamme ja hankimme sijaisnäyttelijöitä. Koska Tuntemattomassa sotilaassa on myös venäjää puhuvia ihmisiä, hankimme myös Baltiasta stunteja.
Poliisi putosi katolta
Työskennelleessään Lahdessa seitsemän vuotta nuoriso- ja rippikoulupappina 1980-luvulla, Kontiolla oli samalla ohjattavanaan oma seurakunnallinen teatteriryhmä. Teatteri alkoi pikku hiljaa viedä miestä mennessään. Hän otti seurakunnasta virkavapaata ja toimi Lahden kaupunginteatterissa ohjaajien assistenttina.
Kerran Peppi Pitkätossu -näytelmässä poliisin piti pudota katolta. Reka suunnitteli, miten kohtaus toteutettiin vaarattomasti. Pian hän löysi itsensä suunnittelemassa muitakin vastaavankaltaisia kohtauksia. Ei aikaakaan, kun hän jo veti nykyisessä Turun taideakatemiassa puolen vuoden stunt-kurssin.
– Se sai sen verran julkisuutta se kurssi, että kun siihen asti tuottajat ja ohjaajat olivat hakeneet Venäjältä stuntmanit, sen jälkeen ne alkoivat soittaa meille. 90-luvun alussa valloitimme Suomen markkinat, sittemmin myös Skandinaviaa, Baltiaa ja Venäjää. Ne ovat olleet pääalueita, jossa olemme työskennelleet.
– Kun olin lähtenyt seurakunnasta teatterin pariin, elokuva tulin vähän varkain mukaan ja vei sitten kokonaan mennessään.
Tällä hetkellä ympyrä on sulkeutumassa. Pari vuotta sitten Reijo Kontio on palannut takaisin kirkon helmaan. Hän toimii kirkon tiedotuskeskuksessa tuottaja-toimittajana paneutuen erityisesti viestintä- ja mediakasvatuksen kouluttamiseen.
– Koko ajan siirrän vastuuta stunt-yrityksestäni nuoremmille ja keskityn Kirkkohallituksen duuniin. Onneksi olen päässyt luvan kanssa käymään näissä leffoissa, mikä aina virkistää, Kontio hymyilee.
Kuva: Aarne Ormio. Reka Kontio työskentelee Kirkon tiedotuskeskuksessa.
Lue myös: