Sari Järnforsin tultua valituksi tehtävään. Kymmenen vuotta itse sairaalapappina työskennellyt Järnfors sanoo, että työn arvo tunnustetaan sairaalamaailmassa laajalti.
– Hoitohenkilökunta arvostaa sitä, että osana hoitoprosessia on myös hengellisen työn ammattilainen. Sairaus voi usein korostaa hengellisten kysymysten käsittelemisen tarvetta, saattohoito tietysti erityisesti, Järnfors sanoo.
Papisto on Järnforsin mukaan vielä toistaiseksi mahtunut hyvin sairaaloiden seinien sisään. Koulumaailmasta tutuksi tullutta keskustelua uskonnon häivyttämisestä ei sairaalamaailmassa hänen mukaansa juuri kuule.
Järnforsin omassa seurakunnassa Raumalla työn puitteet on sovittu erillisellä sopimuksella Rauman kaupungin sosiaali- ja terveysviraston ja seurakunnan välillä. Työllä on selkeät raamit. Uutena puheenjohtajana Järnfors kuitenkin kantaa huolta siitä, että seurakunta voisi jatkossakin olla arvostettu ja haluttu yhteistyökumppani terveydenhuollossa.
– Yhteistyötä ei voi pitää itsestäänselvyytenä. Puheenjohtajana olen myös kiinnostunut siitä, että voimme järjestää kaikille sairaalasieluhoidon parissa työskenteleville kollegiaalista tukea. Monet sairaalapapit tekevät työtään yksin, Järnfors sanoo.
Sari Järnfors kertoo näkyvimmän muutoksen oman sairaalapapin uransa aikana liittyvän toiminnan nopeutumiseen. Potilaat viettävät osastolla lyhyempiä ajanjaksoja ja kotisairaanhoito on yleistynyt.
– Haasteena on, että löydämme kaikki ne, jotka apua tarvitsevat. Haaste on tietysti myös se, että seurakunnat, joiden rahoilla työ tehdään näkevät edelleen sairaalasielunhoidon arvon, Järnfors sanoo.