Emeritaprofessori Päikki Priha on suunnitellut kirkkotekstiilejä neljäänkymmeneen kirkkoon ja ollut alansa tienraivaaja. Yksi uran kohokohdista oli Irja Askolan piispankaavun suunnittelu.
Mitä kuuluu?
– Kiitos, nyt eläkkeellä saan nauttia kaikesta tarjolla olevasta kulttuurista ja matkustamisesta. Voin tehdä niitä asioita, joihin ei aiemmin ollut aikaa. Matkustan aika paljon. Olen lähellä ystäviä. Kulttuuri on minulle tärkeää, olen aina asunut keskellä Helsinkiä.
Olet tehnyt kirkkotekstiilejä neljäänkymmeneen kirkkoon. Millaisia muistoja sinulla on ensimmäisten kirkkotekstiiliesi valmistuksesta, kun arkkitehdit Raili ja Reima Pietilä pyysivät sinua tekemään ne Lieksan kirkkoon 1982?
– Ehdotus tuli puun takaa. Raili ja Reima Pietilä olivat nähneet painettuja samettitekstiiliteoksiani silloisessa Designmuseossa ja aloittaneet juuri Lieksan kirkon suunnittelun. He olivat ensin hieman kauhuissaan, kun esittelin suunnitelmaani. Pietilöille tuli siitä mieleen Marimekon kangas, ja he ehdottivat pienoismallien tekemistä. Sen jälkeen ideani meni perille.
– Ilman Pietilöitä en olisi itse osannut ajatella kirkkotekstiilien suunnittelua. Se oli heidän ansiotaan. Ajattelin, että tästä voisi tehdä syvemmän projektin, ja halusin ottaa asioista selvää pohjia myöten. Oli kiva olla Taideteollisessa korkeakoulussa ensimmäisten joukossa.
Väitöskirjasi vuodelta 1991 käsitteli kirkkotekstiilejä Suomen Käsityön Ystävien toiminnassa. Miten näet Suomen Käsityön Ystävien merkityksen maamme kirkkotekstiileille?
– Suomen Käsityön Ystävien arkisto on hyvin säilynyt. Työn taso on korkea, kudonta on heidän tekniikkaansa. Pidän heidän tekemistään merkittävänä. Siellä on ollut taitavat tekijät ja suunnittelijat. Suomen Käsityön Ystävistä kirkkotekstiilien arvostus on saanut alkunsa.
– Tehdessäni väitöskirjaa sain professori Pentti Lempiäisen ohjaajakseni. Hän oli ihan ratkaiseva ja suureksi avuksi symboliikkaa käsittelevien kirjojen tekijänä. Kysyin, voisiko hän ohjata työtäni. Hän innostui asiasta, ja meillä oli hirveän hyvä yhteistyö. Teologian on tärkeää olla yhtä vahvana kuin estetiikan. Tutkimusmatka oli aivan ihana. Asioiden selvittäminen ja jäljille pääseminen on salapoliisityötä. On ollut tärkeä kohdata ihmisiä, jotka kirkkotekstiilejä käyttävät, ja olla kertomassa niistä.
Suunnittelit kirkkotekstiilit Helsingin tuomiokirkkoon ja sen kryptaan pääosin vuonna 1998. Kaksi vuotta myöhemmin Irja Askolalla oli yllään suunnittelemasi piispankaapu, kun hänet vihittiin Suomen ensimmäiseksi naispiispaksi. Miten koit piispankaavun suunnittelun hänelle?
– Se oli valtavan suuri ilo ja kunnia. Irja Askola oli ihana yhteistyössä, vastaanottava, ja keskustelimme paljon. Sanoin, että työvaatteen pitää auttaa häntä työssään, se ei saa olla tiellä. Tutustuimme ja kävimme joskus kahvilla. Kun katson taaksepäin, olen ollut onnekas saadessani tehdä tätä työtä ja olla jossakin kohtaa ensimmäisenä. Se on kaikista tärkeintä, että saa tuen vastaanottajalta. En tee omaa projektia vaan työtä toisia varten.
Taideteollisen korkeakoulun opiskelijat suunnittelivat kirkkotekstiilit ohjauksessasi Sörnäisten vankilan kappeliin vuonna 2006. Millainen kokemus se oli?
– Opiskelijat ottivat sen hienosti, se oli heille merkittävä tehtävä. Meidät tarkastettiin vankilan ovella. Pappi osasi vetää hienosti koko tilaisuuden. Vangit olivat juhlassa vieraana. Sillä ei ollut siinä tilanteessa merkitystä, mitä he olivat tehneet. Tämä projekti ei unohdu, se oli aivan ainutlaatuinen kaikille osapuolille.
– Yksi opiskelijoista kertoi kuvanneensa kädet, joilla on tehty pahaa ja rikoksia, ja kädet, jotka ovat saaneet hyvää ylhäältä ja auttaneet eteenpäin. Itkimme rivissä.
Olet saanut kirkon kulttuuripalkinnon vuonna 2004, kirkkotaiteen Engel-palkinnon 2010 ja Mikael Agricolan ristin 2015. Mitä ne merkitsevät sinulle?
– Niitä ei voi hakea itse, vaan tunnustukset tulevat suurena yllätyksenä. Se vetää nöyräksi. Olen hyvin kiitollinen työni arvostuksesta.
Miten urasi ja elämänkokemuksesi ovat muokanneet suhdettasi evankelisluterilaiseen kirkkoon?
– Käyn jonkin verran messuissa ja paljon kirkkokonserteissa. Joku on sanonut, että kirkkotekstiilien suunnittelijan täytyy olla hyvin uskonnollinen. Ei uskon määrällä voi vielä suunnitella, kulttuuri pitää tuntea. On ollut luontevaa suunnitella luterilaiseen yhteisöön. Se on ollut valtava rikkaus.
Mistä erityisesti nautit nyt elokuussa?
– Meillä on ollut suvun saari 1900-luvun alusta Sääksmäellä. Olemme aika paljon siellä. Elämme maalaiselämää, soudan mielelläni ja teen ruokaa puuhellalla. Myös Helsingin kesä on ihana kaikessa runsaudessaan.
Lue myös:
Tekstiilikonservaattori on taistelija aikaa vastaan
Ilmoita asiavirheestä