Tänään perjantaina vietetään asunnottomien yötä, joten on syytä ajatella niitä ihmisiä, joilla ei ole yösijaa omassa kodissa.

Suomalainen tapa ehkäistä ja hoitaa asunnottomuutta on tavannut olla jopa ylpeyden aihe. Vuodesta 2012 lähtien asunnottomien määrä maassamme laski. Nyt lasku on kääntynyt taas nousuun. Elinkustannuksien nousu, sosiaaliturvan heikennykset ja korkeat vuokrat lisäävät riskiä joutua asunnottomaksi.

Erityisen pahalta tuntuu ajatella asunnottomuudesta kärsivien perheiden lapsien turvattomuuden tunnetta, opiskelemaan tulleita nuoria, joilla ei ole asuntoa eikä sukulaisia turvanaan, ja häädettyjä yksinäisiä vanhuksia, jotka eivät ole muistaneet maksaa vuokriaan ja joiden muistisairautta ei ole huomattu.

Asunnottomia oli ARA:n selvityksen mukaan viime vuoden lopussa 3806. Heistä 694 yöpyi ulkona, rappukäytävissä ja ensisuojissa. Asunnottomia perheitä ja pariskuntia oli 110, ja heillä yhteensä 116 lasta.

Asunnottomien yön tapahtumissa tänään kuullaan puheita asunnottomuudesta ja jaossa on lämmintä vaatetta sekä mahdollisesti ruokaa. Tapahtumien järjestämiseen osallistuu seurakuntia.

Erityisen maininnan voi antaa Oulun Tuiran seurakunnalle ja Turun tuomiokirkkoseurakunnalle. Tuiran kirkolla pääsee saunaan, saa maksuttoman parturoinnin ja lopuksi tarvitseville on luvassa lämmin yösija. Turun tuomiokirkolla saa hätäänsä nonstop-terapiaa, Partioaitan keräämän takin ja 15 tarvitsevalle luvataan yösija tuomiokirkosta.

ASUNNOTTOMUUTTA VÄHENNETÄÄN ennen kaikkea pitkäjänteisellä asunnottomuuspolitiikalla. On oltava riittävästi kohtuuhintaisia asuntoja pienituloisille. Tarvitaan myös varhaista puuttumista ja matalan kynnyksen mielenterveyspalveluja. Seurakunnilla, niiden diakoniatyöllä ja myös kiinteistöpolitiikalla on tässä merkittäviä mahdollisuuksia.

Sitäkin voi miettiä, voisivatko suurten kaupunkien öisin tyhjinä olevat kirkot tai muut kiinteistöt tarjota lämmintä yösijaa vaikkapa kiertävällä periaatteella. Monessa seurakunnassahan tällaisesta majoittamisesta saatiin kokemusta vuoden 2015 maahanmuuttoaallon myötä. Tai voisiko seurakuntien hyviksi koettuja yhteisöruokailuja suunnitella yhteistuumin niin, että joka päivä jostain saisi lämmintä syötävää pikkurahalla tai ilman?

Olennaista joka tapauksessa on, että jokaiselle saadaan koti, jossa voi kokea olevansa turvassa. 3806 ihmiselle kodin järjestämisen ei pitäisi olla mahdotonta.