Viron satavuotisjuhla huipentuu lauantaina. Myös Suomessa olevia Viron ystävyysseurakuntia kannustetaan juhlistamaan kyseistä päivää liputtamalla.
Juhlapäivän ajankohta perustuu siihen, että Viron tasavallan perustamisjulistus kirjoitettiin 23. helmikuuta 1918 Pärnussa ja julkaistiin seuraavana päivänä Tallinnassa. Itsenäisyyden aika katkesi kuitenkin lähes viideksi vuosikymmeneksi Neuvostoliiton miehitettyä Viron.
Venäjän uhka on edelleen todempaa Virolle kuin Suomelle. Osin suhde lähihistoriaan ja kokemus kielen ja kulttuurin uhattuna olosta selittää virolaisten maahanmuuttovastaisuutta. Viro on ottanut vastaan vain murto-osan turvapaikanhakijoita tai pakolaisia Suomeen verrattuna.
Suomen ja Neuvosto-Eestin välillä ei ollut juuri mitään yhteyksiä 1940-luvulta 1960-luvun alkuun. Matkailun käynnistyttyä uudestaan myös kulttuuriyhteydet vahvistuivat esimerkiksi kirjailijoiden ja muusikoiden välillä. Kirkkojen ja seurakuntien välisiä yhteyksiä elvytettiin.
***
Neuvostovallan romahdettua 1990-luvun alussa ystävyysseurakuntatoiminta lähti voimakkaaseen kasvuun. Alussa se perustui pitkälti siihen, että suomalaisista seurakunnista annettiin taloudellista ja koulutuksellista apua virolaisiin seurakuntiin. Seurakuntavierailuja tehtiin puolin ja toisin.
Ystävyysseurakuntatoiminnassa on viimeistään nyt muutoksen aika. Suomalaisten pitäisi päästä eroon ylhäältä päin katsovasta auttajaroolistaan, mikäli sellaista on ollut. Virolaiset ovat monessa mielessä menneet jo suomalaisten edelle.
Seurakunnat Suomessa ja Virossa elävät erilaisissa todellisuuksissa kirkon jäsenmäärän sekä taloudellisten toimintaedellytysten suhteen. Jokaisen suomalaisen seurakunnan työntekijän ja luottamushenkilön olisikin hyvä tutustua naapurimaan seurakuntien toimintaedellytyksiin. Siihen miten seurakunta tulee toimeen niukemman talouden todellisuudessa. Se voi antaa realistista kuvaa Suomen kirkkoa koskevasta tulevaisuuden suunnasta.
***
Ensimmäisenä virolaisena runoilijana pidetään nuorena kuollutta, 1800-luvun alussa elänyttä Kristjan Jaak Petersonia. Yksi hänen harvoista runoistaan kysyy vapaasti käännettynä Eikö tämän maan kieli voi laulujen tuulessa taivaaseen nousten ikuisuutta etsiä?
Runoilijan toive on toteutunut monella tapaa. Esimerkiksi toissa vuonna avattu Viron kansallismuseo Tartossa toteuttaa ajatusta aina taivaaseen nousevasta viron kielestä. Kansallismuseon rakentaminen kertoo myös nykyvirolaisten arvostuksesta omaa kulttuuriaan kohtaan. Symboliikkaa alleviivaa se, että museo on rakennettu neuvostoaikaisen armeijan lentokentän päälle.
Suomalaisella on Tartossa mahdollisuus nähdä, miten omien juurten arvostamisesta rakentuu kansakunnan tulevaisuus.
Pääkirjoitus on julkaistu Kotimaassa torstaina 22.2.
Kuva: Pixabay. Näkymä Tallinnaan.
Lue myös:
Joka toisella seurakunnalla on ystävyysseurakunta Virossa – ”Olennaisinta on kysyä, kuinka voitte”