Pääkirjoitus: Uskonnollisissa yhteisöissä ei pitäisi 
olla mitään salattavaa

Perustuslaki antaa jokaiselle suomalaiselle oikeuden uskonnon ja omantunnon vapauteen, mutta myös oikeuden henkilökohtaiseen vapauteen, koskemattomuuteen ja turvallisuuteen.

Edellä mainitut perustavaa laatua olevat oikeudet voivat ajautua ristiriitaan keskenään. Uskonnollisen yhteisön itseymmärrys ja yksilön itsemääräämisoikeus eivät aina kulje käsi kädessä, vaan voidaan tarvita ulkopuolista tahoa sanomaan mikä on oikein, sopivaa tai jopa lainmukaista.

***

Lapsiasiavaltuutettu Tuomas Kurttila on tehnyt opetus- ja kulttuuriministeriölle aloitteen, jossa hän ehdottaa uskonnonvapauslaissa säädetyn asiantuntijalautakunnan uudistamista.

Nykyisin asiantuntijalautakunnan tehtävänä on arvioida etukäteen rekisteröidyksi uskonnolliseksi yhdyskunnaksi pyrkivän ryhmän luonnetta, oppia ja lainmukaisuutta. Lautakunta siis päättää, onko jokin ryhmä tai yhteisö uskonto.

Lapsiasiavaltuutetun aloite on kiinnostava, sillä se laajentaisi asiantuntijalautakunnan tehtävää niin, että se tekisi myös jälkikäteen arvioita uskonnollisten yhteisöjen toiminnasta erityisesti lasten edun näkökulmasta.

Periaatteessa tällaisen arvion tekeminen voisi olla hyvä asia, sillä uskonnoilla ei pitäisi olla mitään salaisuuksia tai salattuja kasvatussuunnitelmia.

Mutta pelkona varsinkin herätysliikkeissä, pienissä eristäytyvissä yhteisöissä ja maamme vähemmistöuskonnoissa, erityisesti islamissa, voi olla, että niiden kulttuuriseen tai teologiseen erityisluonteeseen puututaan ja niiden uskonnonvapautta uhataan.

***

Lapsiasiavaltuutetun aloite on sukua Uskontojen uhrien tuki UUT ry:n marraskuussa 2015 tekemälle esitykselle, jossa se toivoi erityisen uskontovaltuutetun viran perustamista. Opetusministeri Sanni Grahn-Laasonen lupasi ottaa asian tarkempaan syyniin.

Kotimaan tietojen mukaan uskontovaltuutettuasiaa on selvitetty opetus- ja kulttuuriministeriössä, mutta tällä hetkellä se ei ole etenemässä. Hankkeeseen liittyy muun muassa laillisuusongelmia.

Uskonnollisen yhteisön sisällä tapahtuva henkinen ja hengellinen väkivalta on luonteeltaan senlaatuista, että viranomaisten on vaikea puuttua siihen. Jos uskonnollisessa yhteisössä sen sijaan on syytä epäillä rikosta, sen tutkiminen kuuluu jo nyt poliisille.

Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.

Kotimaa 23.2.2017

Kuva: Olli Seppälä

Edellinen artikkeliJouko Saari: Säilyykö luterilainen virsiperinne?
Seuraava artikkeliSuomen vapaakristillinen neuvoston teemapäivä osaksi Suomi 100 -juhlavuoden ohjelmaa

Ei näytettäviä viestejä