Tänä vuonna Turusta leviää kautta Suomen sydämen sivistystä, kuten tapahtui 750 vuotta sitten. Silloin Turkuun perustettiin tuomiokapituli, josta tuli paitsi maamme ensimmäinen virasto, myös koulutuksen ja älyllisen elämän keskus. Siellä koulutettiin pappeja, jotka sivistivät suomalaisia.
Sydämen sivistystä vuodesta 1276 – sivistyksen, kulttuurin ja julkisen hallinnon juhlavuosi ei voisi osua parempaan aikaan. Sivistyshän näyttää olevan nykyajassa katoava hyve.
Sivistys sanana kantaa toki mielleyhtymiä, jotka eivät välttämättä rohkaise sivistymistä. Ei kaikkien tarvitse hankkia ylioppilaslakkia ja tohtorinhattua ollakseen sivistyneitä. Sivistys on sitä, että tietää laajasti tietämisen arvoisia asioita. Mutta ei pelkästään sitä. Aitoon sivistykseen liittyy myös uteliaisuus, kyky arvioida kriittisesti omia näkemyksiään ja valmiutta perustella omat näkemyksensä. Lisäksi sivistys on ymmärrystä siitä, mikä on todella arvokasta.
Sivistyäkseen on opittava sietämään myös muita näkökulmia. Eihän muuten voi pohtia ja arvottaa asioita.
Sen taas, mikä on todella arvokasta, on hauskasti ja samalla pistävän tarkasti määritellyt vuoden 2024 sivistyspalkinnon saanut opettajankouluttaja Hannele Cantell: ”Sivistys on sitä, että näemme kimalaiset yhtä merkityksellisinä – tai jopa merkityksellisempinä – kuin kielet ja kulttuurit.” Sivistynyt ihminen siis ymmärtää myös asioiden arvojärjestyksen: kieliä ja kulttuureja ei ole, ellei ole kimalaisia.
Sivistyneeksi tullaan hankkimalla tietoa ja pohtimalla sitä. Tietoa saa kirjallisuudesta, mutta myös uutisista, elokuvista ja sosiaalisesta mediasta. Ongelmana on, jos tietoa haluaa vain yhtä näkökulmaa edustavista lähteistä. Sivistyäkseen on opittava sietämään myös muita näkökulmia. Eihän muuten voi pohtia ja arvottaa asioita.
Pohtiminen lisää itsetuntemusta ja siitä seuraakin sitten mahdollinen sydämen sivistys. Se tarkoittaa kykyä keskustella asioista ja myös käyttäytyä, jos ei nyt käytöksen kultaisen kirjan ohjeiden mukaisesti niin ainakin ottaen toiset huomioon. ”Sivistyneen ihmisen ympärillä ilma on aina kevyttä hengittää”, taidekasvatuksen ja musiikin emeritusprofessori Eero Tarasti on sanonut.
Siinäpä ehdotus uudenvuodenlupaukseksi kaikille: olla ihminen, jonka ympärillä ilma on kevyttä hengittää.
Lue myös:
Pääkirjoitus: Joulun alla hullu vuosi huipentuu mitä pinnallisimpaan kohuun
Pääkirjoitus: Kriisinkestävyyttään on vaalittava joka päivä — myös kirkossa
Pääkirjoitus: 120 vuotta kirkon ikkunana