1 343,6 kilometriä rajaa sellaisen naapurin kanssa, jonka hallintokoneiston julmuus ja häikäilemättömyys eivät lakkaa hämmästyttämästä. Sellainen on suomalainen todellisuus.
Tähän havahduttiin jälleen kerran viime perjantaina, kun tuli tieto Venäjän tunnetuimman oppositiojohtajan Aleksei Navalnyin kuolemasta. Venäjän viranomaisten mukaan Navalnyi alkoi yllättäen voida huonosti kävelyllä ollessaan, vaipui tajuttomuuteen ja kuoli.
Navalnyi suoritti 19 vuoden tuomiotaan poliittisista syistä Siperiassa kurjissa olosuhteissa. Esittävätpä venäläiset viranomaiset kuolinsyyksi mitä tahansa, Venäjä on vastuussa Navalnyin kuolemasta. Kiusallinen oppositiojohtaja on raivattu Putinin hallinnon tieltä.
SAMALLA KUITENKIN väistämättä jää elämään sankaritarina marttyyristä, joka päätti taistella valtaapitäviä vastaan kotimaassaan vankilasta käsin sen sijaan, että olisi johtanut oppositiota ulkomailta käsin. Miten sellainen rohkeus ja uhrautuminen vaikuttavat venäläiseen sielunmaisemaan, jää nähtäväksi.
Toisaalta kerrotaan, että venäläisissä kytee hiljainen ilmapiirin muutos. Toisaalta Venäjällä on totuttu alistumaan sen tahtoon, joka pitää kieroutunutta hallintokoneistoa vallassaan. Sitä vastaan nouseminen vaatisi ihmismassojen liikkeelle panon. Sanan- ja mielipiteenvapautta rajoittava korruptoitunut hallintokoneisto on taitava lamauttamaan massoja.
Navalnyi näytti kuitenkin esimerkkiä siitä, miten optimismi voi kukoistaa kurjimmissakin oloissa vaikka toivon ainekset ovat vähissä. Hän osallistui oikeudenkäynteihinsä etäyhteydellä. Videoilla näkyy hymyilevä ja naureskeleva oppositiojohtaja, joka ei suostu pelkäämään eikä alistumaan.
Parhaimmillaan sankaritarina rohkeasta marttyyristä innoittaa venäläistä sielua ottamaan kohtalonsa omiin käsiinsä. Se innoittaa toivottavasti myös meitä suomalaisia. 1 343,6 kilometriä rajaa on syy sodanpelon lietsomisen sijaan ottaa mallia Navalnyin rohkeudesta: pakoon ei lähdetä vaan hymyssä otetaan vastuu omasta kohtalostamme.