Pääkirjoitus: Presidentit Trump ja Putin, tervetuloa Suomeen!

Heinäkuun puoliväli on Suomessa vuoden hiljaisinta aikaa. Tänä vuonna on toisin. Maamme muuttuu hetkeksi maailman, tai ainakin median, mielenkiinnon keskipisteeksi, kun 16. heinäkuuta suurvaltojen johtajat presidentti Donald Trump ja presidentti Vladimir Putin tapaavat täällä.

Se että Donald Trump ja Vladimir Putin kohtaavat Suomessa, ei ole Suomen kannanotto kummankaan presidentin harjoittaman politiikan puolesta.

Toimimalla huippukokouksen pitopaikkana Suomi korostaa sitä, että se tahtoo osaltaan rakentaa maailmanrauhaa. Lisäksi se on osoitus siitä, että kotimaatamme kohtaan löytyy luottamusta merkittävän huipputapaamisen järjestämiseen.

Sekä Donald Trump että Vladimir Putin ovat olleet kansainvälisen arvostelun kohteena. Osin se on johtanut käytännön toimiin. Euroopan Unioni on toimeenpannut pakotteita Venäjää vastaan Ukrainan sodan ja Krimin miehityksen jälkeen. Kesäkuussa Euroopan Unioni päätti jatkaa näitä pakotteita vielä ainakin vuodella.

Donald Trumpia on arvosteltu kovan politiikkansa sekä epävaltiomiesmäisen toimintansa johdosta. Esimerkiksi hänen maahanmuuttoon liittyvä politiikkansa on epäinhimillistä. Tästä esimerkkinä on muutaman viikon takainen lasten ja vanhempien erottaminen toisistaan – tosin sittemmin kumottu – Meksikon rajalla.

Näiden kahden suurvaltajohtajan aikana maailman turvallisuustilanne on heikentynyt. Siksi jokaisen ihmisen kannalta on tärkeää, että Donald Trump ja Vladimir Putin tapaavat toisensa kasvokkain. Riippumatta siitä, mitä mieltä kukin on näistä valtiojohtajista, kahden suurvallan välit heijastuvat koko maailman vakauteen.

Presidentit Trump ja Putin voisivat ottaa tapaamiseensa mallia vastavalitusta valtakunnansovittelijasta. Kiistojen ratkaisussa Vuokko Piekkala korostaa kuuntelemisen merkitystä.

Valtakunnansovittelijan mukaan työmarkkinaneuvotteluissa kukaan ei voi yksipuolisesti sanella lopputulosta. Omista tavoitteista pitää olla valmis tinkimään ja etsimään yhteinen nimittäjä.

Tässä maailmassa yksi yhteinen nimittäjä on Lähi-idän tilanne. Toinen yhteinen nimittäjä on ilmastonmuutos, ja se, miten suurvallat käytännössä sitoutuvat ilmastonmuutoksen hillitsemiseen.

Vain toinen toistaan kuuntelemalla suurvaltojen johtajien välisissä neuvotteluissa voidaan päästä eteenpäin. Tämä koskee yhtä lailla työmarkkinaneuvotteluja, kirkon sisäisiä erimielisyyksiä kuin kahden ihmisen välisiä ristiriitatilanteitakin.

Kuvat USA:n ja Venäjän lipuista: Freeimages, kuvankäsittely: Emilia Karhu

***


Seuraa Kotimaata Facebookissa ja Twitterissä.


Jos et ole vielä Kotimaan tilaaja, voit tilata lehden täältä.

Edellinen artikkeliSeurat pellolla – katso video Suviseuroista
Seuraava artikkeliLuterilainen järjestö auttaa Yhdysvalloissa vanhemmistaan erotettuja lapsia

Ei näytettäviä viestejä