Lasten kanssa rannalla oleminen on aikuiselle ihmiselle lähtökohtaisesti tavattoman tylsää. Jos yksin olet aikuisena paikalla, et voi tehdä mitään muuta kuin seurata katseella, missä lapset menevät. Toisten aikuisten kanssa onnistuu sentään uiminen vuorotellen.

Syvällinen ja intoutunut keskustelu seurana olevan aikuisen kanssa toimii rannalla vain, jos muistaa pitää katseen lapsissa. Eli käytännössä ei keskustelu oikein toimi. Kännykän räplääminenkään ei käy päinsä, mikä tuntuu helposti nykyään vaikealta. Moni aikuinen on jo pahasti addiktoitunut sosiaalisen median videoiden selaamiseen. Niinpä lapset ovat rannalla vaarassa hukkua.

Lapset ovat vaarassa myös liikenteessä. Nykyään näkee pieniä lapsia, jotka kävelevät tai pyöräilevät monta metriä vanhempiensa perässä. Sillä välimatkalla voi kaatua vaarallisesti tai eksyä omille teilleen hetken mielijohteesta. Liekö ilmiölle muuta selitystä kuin että lasten kanssa liikkuminen on aikuisista tylsää, kännykkää räplätään kävellessäkin tai vanhemmat eivät tiedä, miten lasten kanssa liikenteessä liikutaan. Silmien edessä lasten pitäisi olla liikenteessäkin.

Kesän lehtiotsikoiden mukaan myös yhteiskunta jättää lapset nykyään vaaraan. Synnytysosastoihin kohdistuneiden säästöjen vuoksi lapsia syntyy parkkihalleihin ja kylpyhuoneisiin. Se on aivan käsittämättömän pelottava ajatus jokaiselle raskaana olevalle. Kautta historianhan naiset ovat synnytyksissä myös menettäneet henkensä.

Silti lapsia pitäisi Suomeen saada lisää. Siinä on haastetta.

Mielikuva lasten hankkimisesta tuntuu olevan se, että lapsi tulee kalliiksi, kasvattaminen on rankkaa, maailma on paha paikka ja synnyttäminenkin pelottaa. Lisäksi lapsen hankkimista varten tarvittava parisuhde ei ole nykyään helposti löydettävissä. Tinderin pinnallisen parinhaun haavoittamat nuoret tyytyvät sinkkuuteen ja suuntaavat hoivaviettinsä lemmikkeihin.

JA KUITENKIN lapset ovat parasta ja antoisinta maailmassa. Vaativia kyllä, mutta parhaimmillaan myös kasvattavat kasvattajaansa aikuisemmaksi, korjaavat lapsuuden traumoja ja auttavat irti sosiaalisen median addiktiosta.

Nyt tarvitaan positiivisempaa asennoitumista lapsiin niin ihmisten kesken kuin yhteiskunnalta ja erityisesti medialta. On etsittävä lapsista hyviä puolia. Lasten kaltaisten on taivasten valtakunta, Meidän Herramme sanoi aikanaan. Se ajatus voisi silottaa tietä tylsyydestä lapsenmielisyydelle, stressistä leikille ja toisenlaiselle asenteelle myös lasten kasvatukseen.

Lasten tarkoitus ei olla vain tottelevaisia, järkeviä ja tulevia menestyjiä. Lapset ovat persoonia, joihin aikuisen pitää tutustua ja perehtyä siinä missä kumppaniinsa tai parhaisiin ystäviinsä. Lapsen ihanuus verrattuna lemmikkiin on siinä, että lapsi oppii ja kehittyy ihmisenä ja keskustelijana vuosien myötä. Se on palkitsevaa. Sitä paitsi lapsi on hyvässä lykyssä lemmikkiä pitkäikäisempi.

Sekin on jännä hetki kun kesäisellä rannalla huomaa lastensa kasvaneen niin isoiksi, että katseensa voi jo kääntää muihin asioihin. Siinä vaiheessa se tuntuu jo hitusen surulliseltakin.