Suomen Kuvalehti on itsenäistä Suomea vähän vanhempi instituutio. Viime viikolla Suomen Kuvalehden Polkom-palstalla julkaistu kirjoitus saattoi loukata etenkin pitkäaikaisia lukijoita. Siinä lyötiin kansanedustajaa ja arkkipiispaehdokas Ilkka Kantolaa 12 vuoden takaisesta avioerosta. Osansa sai myös tuore piispa Teemu Laajasalo.
Polkom-palstalla käsitellään usein ilkeään sävyyn poliitikkoja tai muita vallankäyttäjiä. Suoraselkäistä on kuitenkin se, että palstan kirjoittaja esiintyy omalla nimellään.
Naisille suunnatuissa aikakauslehdissä tahallinen ilkeys on harvinaista. Tästä poikkeuksen tekee viikoittain ilmestyvä Me Naiset -lehti, jossa omistetaan koko sivu ilmiöitä ja julkisuuden henkilöitä koskevalle vinoilulle. Sivulla näkyy toimittajan nimi.
Myös osa iltapäivälehtien tai niiden verkkosivujen kolumnisteista kirjoittaa erittäin ilkeästi, mutta aina omalla nimellä.
***
Yhä harvemmassa mediassa julkaistaan nimimerkin takaa niin sanottuja pakinoita tai kolumneja. Muinaisia tunnettuja nimimerkkejä olivat esimerkiksi Aapeli Savon Sanomissa, Origo Helsingin Sanomissa ja Nenä, joka kirjoitti muun muassa Kansan Uutisiin. Osa pakinoista oli hauskoja, osa ilkeitä.
Nyttemmin nimimerkin takaa kirjoittelu on menettänyt arvostustaan osin siksi, että sosiaalinen media on täynnä nimetöntä, pääosin ala-arvoista tekstiä.
Pääkaupunkiseudulla joka toinen viikko ilmestyvä seurakuntalehti Kirkko ja kaupunki on kuitenkin pysynyt uskollisena tälle lajille. Kirkko ja kaupunki -lehden Kerettiläinen ilkeilee vuodesta toiseen nimimerkin takaa yksittäisiä ihmisiä ja ilmiöitä kohtaan.
Usein Kerettiläisen tekstit ovat sisäpiirimäisiä. Valtaosalla niistä seurakuntien jäsenistä, joille Kirkko ja kaupunki lähetetään, ei ole käsitystä Kerettiläisen esille nostamista aiheista. Tyylilaji kertoo kuitenkin lukijalle, että kyseinen media hyväksyy ilkeyden.
***
Median tehtävä on käsitellä asioita myös kriittisesti. Lukija haistaa kuitenkin perustellun kriittisyyden ja itsetarkoituksellisen ilkeyden eron. Älykkyys ja ilkeys kohtaavat harvoin toisin kuin kirjoittaja ehkä luulee. Tahallista ilkeyttä omalla nimellä tai nimimerkin takaa viljelevän median pitäisi olla huolissaan siitä, ettei se ala levittää ympärilleen pahaa hajua.
Kirjoittaja on Kotimaan päätoimittaja.
Kuva: Matti Karppinen
Lue myös:
Pääkirjoitus: Parempi tulevaisuus edellyttää korkeita tavoitteita – pitää siis kuunnella lapsia