Elokuun 6. päivänä 1945 pudotti Yhdysvaltojen pommikone japanilaisen Hiroshiman kaupungin ylle maailman ensimmäisen sotatilanteessa käytetyn ydinpommin. Keskisuuren teollisuuskaupungin keskusta tuhoutui täysin, monet kymmenet tuhannet kuolivat tai loukkaantuivat silmänräpäyksessä ja säteilysairauden uhreina.

Ydinaseen käyttöön ottamisen myötä maailma siirtyi 80 vuotta sitten uuteen aikaan, jota on sittemmin varjostanut pysyvästi joukkotuhoaseiden käytön uhka.

YHDYSVALLAT OLI vuoteen 1949 maailman ainoa ydinasevalta. Sittemmin ydinaseen ovat hankkineet Neuvostoliitto, Iso-Britannia, Ranska, Kiina, Israel, Intia, Pakistan ja Pohjois-Korea. Halukkaita maita on lisää, sillä ydinase tarjoaa haltijalleen kriisitilanteessa karua koskemattomuutta. Jos Ukraina olisi pitänyt sille Neuvostoliiton hajottua jäänyttä ydinarsenaalia, olisi se luultavasti estänyt Venäjän aggression.

Ydinaseiden leviäminen myös diktatuurien arsenaaleihin merkitsee arvaamattomuuden lisääntymistä. Erityinen vaaravyöhyke on Lähi-itä: jos Iran kehittää toimivan ydinaseen, merkitsisi se välitöntä sodan uhkaa ja sitä, että alueen kilpailevat maatkin voisivat tavoitella ydinasetta – samoin eri terroristiryhmät.

Myös Puolan kaltaiset, Venäjän uhkaan varautuvat maat Euroopassa voivat haluta ydinaseen, samoin joukko muita maita. Tämän päivän poliittisesti korrekti ”varma” tieto tässä aihepiirissä voi osoittautua huomenna aikansa eläneeksi.

YDINASEIDEN RAJOITUSSOPIMUKSET ovat rapistumassa ja maailma uudessa varustelukierteessä. Mukana on myös maanpuolustuksen ajatuksen pitkälti unohtanut ja ulkoistanut Eurooppa.

Venäjän hyökkäys Ukrainaan on kuluneen kolmen ja puolen vuoden aikana tuonut Kremlin kriisiytyvän johdon retoriikkaan mukaan ydinaseilla uhkailun. Sellainen on uutta ja vastuutonta. Mielikuvien tasalla se voi normalisoida ydin- ja muiden joukkotuhoaseiden käytön ajatusta.

Polarisoituvassa ja poteroihin kaivautuvassa maailmassa myös kirkot ja uskonnot ovat tahtoen tai tahtomattaan osa sivilisaatioiden ja arvomaailmojen vastakkainasettelua ja aseita kalistelevaa yhteentörmäyksen uhkaa. Onko niillä yhteistä etiikkaa, jolla lähestyä joukkotuhoaseiden todellisuutta? Sellaisen aika olisi nyt.

Ydinaseiden varjo ei minnekään häviä. Mutta ydinaseiden käyttö tänään veisi ihmiskunnan kuilun partaalle.

Lue myös:

Pääkirjoitus: ETYJ:n Helsinki+50 vuotta -kokous Helsingissä muisteli sitä, mitä alun perin ei todellisuudessa aivan ollut

Pääkirjoitus: Nyt katse lapsiin, sillä lapsi on lemmikkiä pitkäikäisempi