Yhdysvaltalaisen Pew Research Centerin tällä viikolla julkistama uskontoraportti ”How the Global Religious Landscape Changed From 2010 to 2020” maailman uskontotilanteen muutoksista kymmenvuotiskautena 2010—2020 sisältää mielenkiintoisia megatrendejä ja muita kehityskulkuja.

Pew Researchin tutkimustuloksien mukaan suurten maailmanuskontojen marssi on jatkunut enimmäkseen vahvana: etenkin muslimien määrä on kasvanut. Islam kasvaa nopeammin kuin muiden uskontojen kannattajien määrät yhteen laskettuina. Mutta myös kristittyjä on maailmassa enemmän, kuin kymmentä vuotta aikaisemmin. Kristityt ovat edelleen maailman suurin uskontokunta 2,3 miljardin kannattajan voimin, mutta muslimejakin on jo kaksi miljardia.

Näiden kasvulukujen mahdollisesti jatkuessa voidaan olettaa, että joskus vuosien 2030 ja 2040 välillä muslimien määrä ohittaisi kristittyjen määrän.

Yksi mielenkiintoinen tutkimustulos on, että uskontojen kasvun ohella on suuresti lisääntynyt uskontoihin kuulumattomien tai sitoutumattomien ihmisten määrä. Tutkimuksen ajanjaksolla heidän määränsä maailmassa kasvoi yli kaksi kertaa nopeammin, kuin kristittyjen määrä. Uskontoihin sitoutumattomia tai uskonnottomia on nyt lähes yhtä paljon kuin muslimeja. Sitoutumattomia on paljon läntisissä teollisuusmaissa — mutta heitä on valtaisan paljon myös Kiinassa.

Tässä kontekstissa on kuitenkin muistettava se, että uskontoihin sitoutumattomuus ei useinkaan merkitse samaa, kuin ateismi.

TUTKIMUS MAINITSEE näiden sitoutumattomien määrän lisääntymisen suurimmaksi syyksi ihmiset, jotka jättävät kristinuskon. Kiinaa lukuun ottamatta näin asia lieneekin. Se, että suurista maailmanuskonnoista juuri kristinusko näyttäisi ”vuotavan” eniten, on kirkoille itselleen vakavan itsetutkiskelun paikka.

Asia on toki ollut tiedossa aikaisemminkin, mutta kirkkojen ja niiden lähetysjärjestöjen on yhä uudelleen kysyttävä itseltään, miksi evankeliumin rukiinen leipä ei näytä maistuvan. Syitä on epäilemättä monia. Myös lähetystyössä joudutaan kysymään vaikeita kysymyksiä, kun lähetyskentillä ymmärretään entistä kirkkaammin niin sanotun vanhan kristikunnan omat ongelmat. Kuka on lähettäjä ja kuka vastaanottaja?

Institutionaalisen, kirkoiksi organisoituneen kristinuskon rinnalle voi kehittyä myös entistä enemmän vapaata, jopa ad hoc -kristinuskoa, joka ei vaadi temppeleitä tai pappeja. Internet tarjoaa jo nyt esimakua siitä, mikä voi joskus olla yleistä.

Mikä neuvoksi? Yhtä ratkaisua tuskin on, koska taustalla on erilaisia syitä. Ehkä läntisissä, liberaaleissa ja maallistuneissa yhteiskunnissa on nyt tultu myös siihen pisteeseen, että kirkkojen varsinainen yksilöön vetoava hengellinen julistustehtävä on hukattu, kenties peittynyt monenlaisen muun sinänsä tärkeän työn alle. On kosolti ihmisiä, jotka odottavat saavansa kirkoilta sitä, mitä he eivät mistään muualta saa. Monille kirkon pitäisi edustaa myös vastakulttuuria, muuttumatonta turvaa ja hengellistä kivijalkaa muuttuvassa maailmassa. Jos näitä ei kirkostakaan saada, se ei ole enää relevantti.

HYVIN MIELENKIINTOINEN ja eräitä vanhoja käsityksiä vahvistava on se Pew Researchin välittämä tieto, että yleisesti ottaen kristinusko näyttäisi olevan vallitseva uskonto siellä, missä Yhdistyneiden kansakuntien Inhimillisen kehityksen indeksi (HDI) näyttää suuria lukuja. Nämä maat ovat tyypillisimmin läntisiä teollisuusmaita, joissa samaan aikaan uskonnollisesti sitoutumattomia on yleensä runsaasti.

Hyvän elintason, sosiaalisen turvan ja terveydenhoidon mallimaissa kirkkojen rooli on erilainen, kuin maailman köyhissä osissa. Toisaalta kaikkialla joudutaan vaurauden tai niukkuuden keskellä kysymään myös aivan samoja inhimillisiä peruskysymyksiä elämästä ja kuolemasta, sekä siitä, kuka on Jumala ja mitä Hän meille tahtoo kertoa. Viimeisellä rajalla kysymykset voivat olla hyvinkin samankaltaisia.

Pew Researchin tutkimustulokset päättyvät vuoteen 2020. Mutta juuri sen jälkeen on eri puolilla maailmaa raportoitu yllättäen siitä, että varsinkin nuorten keskuudessa kristinusko alkaisi uudella tavalla kiinnostaa ja vetää puoleensa. On toki myös niin, että on muitakin uskontoon kohdistuvia globaaleja tutkimuksia, jotka antavat aina hieman toisenlaisia tuloksia — vaikka ne isossa kuvassa mahtavatkin olla samansuuntaisia. Maailmassa myös lienee samanaikaisesti monenlaisia ja vastakkaisiakin uskontoa, hengellisyyttä ja henkisyyttä koskevia trendejä.

Tässä mielessä kirkoilla on edelleen tärkeä paalupaikka, kun hyvää sanomaa levitetään tämän kärsivän ja moniarvoiseksi muuttuneen maailman keskellä.

Pew Research Centerin tutkimusta pääset lukemaan täällä.