Voittaja ja hopealle jäänyt ovat selvillä. Tapio Luoman ja Björn Vikströmin kannattajien tunteet ovat jo tasoittuneet viikko sitten torstaina käydyn arkkipiispanvaalin jälkeen. Voittajan on toki yhä helppo hymyillä, mutta hopealle jääneen tappio ei enää tunnu yhtä kirvelevältä.
Arkkipiispaksi valittu Tapio Luoma on 22.2. ilmestyneessä Kotimaan haastattelussa omien sanojensa mukaan keskitien kulkija, joka ”vierastaa kaikenlaista ehdottomuutta ja äärimmäisyyttä.”
Lähivuosina näemme, mihin tämä keskitiellä johtaminen vie kirkkoa ja sen ykseyttä. Niin ehdoton omassa keskitiellä pysymisessä ei kannata kuitenkaan olla, ettei siltä voisi tarpeen vaatiessa myös poiketa. Arkkipiispalta tarvitaan myös selkeitä kannanottoja, jotka eivät aina asemoidu keskelle.
Viimeisimmissä arkkipiispanvaaleissa on usein käynyt niin, että uudistamishaluisen jälkeen on valittu säilyttäjä – ja päin vastoin. Tosin uudistaja ja säilyttäjä ovat vain suuntaa antavia määritelmiä. Tuskin kukaan arkkipiispaksi valituista on ollut mustavalkoisesti vain jompaakumpaa.
Äänestäjien heiluriliikemäinen käyttäytyminen vaikutti kuitenkin todennäköisesti taustalla Luoman valintaan, sillä Vikström oli joidenkin mielestä teologisilta painotuksiltaan liian lähellä Kari Mäkistä.
***
Arkkipiispan virka kirkossa lienee vaikeimpia ja yksinäisimpiä. Vastuu on valtava ja lisäksi virkaa hoitava on jatkuvan arvion ja arvostelun kohteena. Arkkipiispa on kuitenkin myös ihminen, joka tarvitsee tukea. Perhepiirillä ja ystävillä on tässä erityinen tehtävä.
Tuen lisäksi on tärkeää, että jokaisella piispalla arkkipiispa mukaan lukien on niitä ihmisiä työyhteisössään, jotka uskaltavat selän takana puhumisen sijaan esittää tarvittaessa suoraa kritiikkiä. Rohkeus puhua suoraan on tärkeä piirre arkkipiispassa, kuten myös kaikissa kirkon työntekijöissä.
Arkkipiispalla ei ole valtaa päättää yksin kirkon suurista uudistuksista. Kannanotoillaan hän luo kuitenkin mielikuvaa kirkosta. Valtakunnallista julkisuuskuvaa on muokannut myös Helsingin piispa. Muiden piispojen merkitys julkisuudessa painottuu lähinnä heidän omiin hiippakuntiinsa.
***
Kirkon uudistumisen ja muutosten kannalta arkkipiispaa vielä oleellisempaa on se, keitä valitaan kirkolliskokousedustajiksi. Siellä tehdään tai jätetään tekemättä kirkkoa koskevat tärkeimmät päätökset.
Marraskuussa käytävät seurakuntavaalit luovat pohjaa seuraavien kirkolliskokousedustajien valintoihin. Nyt jokaisen, joka tahtoo vaikuttaa seurakuntansa ja koko kirkon painotuksiin, on syytä harkita ehdolle asettumista. Vastuuta ja valtaa on jaossa.
Kirjoitus on julkaistu Kotimaa-lehdessä torstaina 8.3.
Kuva: Jukka Granström
Lue myös:
Tuleva arkkipiispa Tapio Luoma: Erilaisuus ei ole uhka vaan se, ettemme tule toimeen sen kanssa