Turvallisuuspuhetta on liian vähän, totesi kansanedustaja Jarno Limnell tällä viikolla avatessaan Maanpuolustustiedotuksen suunnittelukunnan MTS:n joka joulukuisen seminaarin. Limnellin mielestä Suomessa puhutaan paljon turvattomuudesta. Pitäisi puhua myös hyvistä, turvallisuutta tuovista asioista.

Yksi tällainen turvallisuuden tunnetta lisäävä asia on MTS:n vuosittainen katsaus suomalaisten mielipiteisiin ulko- ja turvallisuuspolitiikasta, maanpuolustuksesta ja turvallisuudesta. Katsauksen tuloksissa näkyy, miten nämä asiat yhdistävät meitä muuten niin riitaisia suomalaisia. Jos ei muusta olla samaa mieltä, niin maanpuolustuksesta ollaan.

MTS:n katsauksen mukaan me suomalaiset selkeästi kannatamme puolustusmäärärahojen korottamista ja luotamme kansainvälisistä organisaatioista nimenomaan Natoon. Maanpuolustustahtoa on ja asevelvollisuuden näemme tärkeänä. Suomalaista yhteiskuntaa pidämme pitkälti kriisinkestävänä, henkilökohtaista kriisinkestävyyttä sen sijaan huonompana.

HENKILÖKOHTAINEN KRIISINKESTÄVYYS on sitä, että kykenee kohtaamaan yllättäviä ja haastavia tilanteita säilyttäen niissä toimintakykynsä. Se on myös sitä, että kykenee palautumaan stressitilanteista tehokkaasti.

Nykyään tuntuu siltä, että haastavia ja stressiä aiheuttavia tilanteita suomalainen kokee kohtuuttomasti muutenkin kuin poikkeusoloissa ja maanpuolustuksellisissa kriiseissä. Kriisinkestävyyttä vaatii jo päivittäinen uutisten lukeminen tai sosiaalisen median seuraaminen. Tiedonsaannin ristiriitaisuus ja keskustelun jyrkät sävyt käyvät helposti mielen päälle.

Tällä viikolla huomiota herättikin piispa Mari Leppäsen ilmoitus kolmen kuukauden virkavapaasta. Hän kertoo kaivanneensa aikaa ajatella ja tilaa aistia Jumalan läsnäoloa. Piispa aikoo vapaansa aikana etsiä rohkeutta ja suhteellisuudentajua.

Piispaa voi onnitella siitä, että hän on havainnut tarpeensa ajoissa ja ryhtynyt ottamaan aikaa ajattelulle. Se on viisautta. Toisaalta on syytä huomata, että pitkän vapaan jälkeen maailma on edelleen ennallaan ja yhtä kuluttava kuin ennenkin. Siksi on vaalittava kriisinkestävyyttään joka päivä.

Henkilökohtaisen kriisinkestävyyden tukipylväiksi mainitaan yleensä vahvat ihmissuhteet, omasta unesta, liikunnasta ja ravinnosta huolehtiminen ja positiivisen mielentilan vaaliminen. On siis huolehdittava itsestään, läheisistään ja käännettävä ajatuksensa päivittäin hyviin, turvallisuutta tuoviin asioihin, kuten Jarno Limnell seminaarissa totesi.

Tässäkin kohtaa voisi olla uskollinen Raamatulle, kehotetaanhan siellä ajattelemaan kaikkea sitä, ”mikä on totta, mikä on kunnioitettavaa, mikä oikeaa, puhdasta, rakastettavaa ja kaunista, mikä vain on hyvää ja ansaitsee kiitoksen”. Muulla ei kannata itseään stressata, vaan nostaa ajatuksensa kriisinkestävämmälle tasolle.

Lue myös:

Pääkirjoitus: 120 vuotta kirkon ikkunana

Pääkirjoitus: Black Friday on taas — Kuluttaako vai eikö kuluttaa, siinäpä kysymys

Pääkirjoitus: BBC vääristi Trumpin puheen − Voiko mediaan enää luottaa?