On aika juhlia satavuotiasta Suomea. Yksi suuri kiitollisuuden aihe on se, että elämme demokratiassa, jossa jokainen kansalainen saa itse vapaasti määritellä, tunteeko enemmän kiitollisuutta vai tyytymättömyyttä kotimaataan kohtaan. Kokemusta ei sanella ylhäältä päin.
Tästäkin vapaudesta kiitos kuuluu veteraaneille. He taistelivat aikoinaan demokratian puolesta.
Veteraanit taistelivat myös uskonnonvapauden puolesta, Neuvostoliitossa ei ollut edes sitä vapautta. Suomessa uskonnonvapauslaki oli astunut voimaan jo vuonna 1923. Tuorein Suomessa uskonnonvapautta koskeva laki tuli voimaan elokuussa 2003.
Lainsäädäntö turvaa vapauden uskoa tai olla uskomatta, kuulua uskonnolliseen yhteisöön tai olla kuulumatta. Yhä useammin etenkin pääkaupunkiseudulla näyttää kuitenkin siltä, että uskonnonvapaus käsitetään vapaudeksi kaikesta uskontoon liittyvästä, varsinkin kristinuskosta. Buddhan patsasta saatetaan sietää paremmin kuin Jeesus-lapsen kuvaa.
Tänä syksynä opetushallitus antoi ohjeet siitä, ettei päiväkotien varhaiskasvatukseen saa kuulua uskonnon harjoittamista. Päiväkotilapsien kanssa voi jatkossakin käsitellä uskontoja tai uskonnottomuutta, mutta ruokarukousta ei voi enää lausua. Joissakin päiväkodeissa ruokarukouksen sijaan lausutaan ruokaloru.
Yhteiskunnan uskontokielteistä kehitystä päivitellessä on syytä harjoittaa myös itsekritiikkiä. Ovatko enemmistökirkon edustajat aina toimineet muita kirkkokuntia, uskonnollisia yhteisöjä ja etenkin uskonnottomia kohtaan suvaitsevassa ja arvostavassa hengessä? Mitkä tekijät ovat vaikuttaneet siihen, että osalla kansaa käsitys kristinuskosta on niin kielteinen?
***
Sataa vuotta on syytä juhlia myös hyvinvointivaltion näkökulmasta. Sen onnistuminen mitataan jo nyt, ja se mitataan tulevaisuudessa siinä, miten hyvin yhteiskunta pitää huolta köyhimmistä ja heikoimmista jäsenistään. Esimerkiksi ikääntyneimmistä kansalaisistaan, joiden ääni kuuluu usein liian heikosti päätöksenteossa.
Toinen hyvinvointivaltion mittari on lasten ja nuorten asema. Tehdäänkö tulevaisuudessa kaikki mahdollinen nuorten mielenterveysongelmien ehkäisemiseksi, tai hoitoon pääsemisessä.
Sata vuotta on kunnioitettava ikä. Itsenäisyyden tasavuosi ei kuitenkaan merkitse sitä, että yhteiskunta on valmis. Kulkekoon jatkossakin rinnakkain suomalaisten tuntema kiitollisuus ja tyytymättömyys isänmaata kohtaan.
Sillä vain tyytymättömyys pakottaa muutoksiin ja sitä kautta entistä parempaan hyvinvointiin. Niin syntyy uusia aiheita kiitollisuuteen.
Kuva: Olli Seppälä