Viime vuonna suomalaisessa uskonnollisuudessa ja kirkollisessa tapakulttuurissa tapahtui käänne kaikessa hiljaisuudessa. Yli puolet eli 51,3 prosenttia hautauksista oli tuhkauksia. Edellisvuonna osuus oli vielä 48,8 prosenttia.
Tuhkaus on sana, jota erityisesti alan ammattilaiset käyttävät, mutta arkikielellä puhutaan usein myös polttohautauksista.
Kun asia alettiin ajaa Suomessa, perustettiin vuonna 1889 Kuolleenpolttoyhdistys, josta tuli Ruumiinpolttoyhdistys, sittemmin Krematorioyhdistys. Nykyisin se on nimeltään Suomen hautaustoiminnan keskusliitto.
Kirkossa uutta hautaustapaa kavahdettiin teologis-periaatteellisista syistä mutta myös siksi, että hankkeen puuhahenkilö Wilhelm Bodin oli tunnettu ateistisista mielipiteistään. Tuhkausideologian edistämisessä nähtiin myös kirkon vastaista tarkoitushakuisuutta.
***
Kristinuskoon sisältyy ajatus ruumiin ylösnousemisesta. Jo Raamatussa opetettiin, että ylösnousemusruumis on luonteeltaan hengellinen, ei kirjaimellinen ruumis. Mutta siitä huolimatta ajateltiin – ja ajatellaan monin paikoin edelleen – että ruumis on parempi haudata kokonaisena kuin tuhkana.
Vuonna 1928 kirkolliskokoukselle tehtiin jopa aloite, jossa toivottiin, että papeilla ei olisi lupa siunata tai heitä ei voitaisi velvoittaa siunaamaan vainajaa, joka tuhkataan. Aloite raukesi. Kirkolliskokous totesi, että polttohautausta ei voitu pitää ”kristillisen uskon ja siveellisyyden” kannalta epäkristillisenä.
Kirkossa on kuitenkin korostettu, että ruumis tulee siunata ennen tuhkausta.
Suomessa ortodoksinen kirkko suosii virallisesti edelleen arkkuhautausta, mutta jos vainaja on itse ilmaissut haluavansa polttohautauksen, sille ei nähdä estettä.
***
Tuhkaus on ollut leimallisesti kaupunkilaista hautauskulttuuria. Selitykset ovat myös käytännöllisiä, sillä krematorioita on ollut ensin suurissa kaupungeissa, ja niiden hautausmailla tila on käynyt vähiin.
Suomen hautaustoiminnan keskusliiton tilaston mukaan tuhkauksia tehtiin viime vuonna eniten Helsingissä, missä niitä oli 84,4 prosenttia kaikista hautauksista.
Tuhkausten lisääntyminen kertoo tapakulttuurin ja teologian muutoksesta. Aikansa periaatteelliset itsestäänselvyydet eivät ole sitä enää. Uskonnolliset tavat ja käytännöt eivät ole kiveen hakattuja.
Kirjoittaja on Kotimaan julkaisupäällikkö.
Kuva: Olli Seppälä
Lue myös:
Historiallinen käänne – jo yli puolet hautauksista tuhkauksia