Yhdysvallat teki iskun vieraaseen valtioon, otti kiinni sen presidentin ja vei hänet Yhdysvaltoihin tuomittavaksi huumekaupasta ja rikollisesta toiminnasta. Vuosi oli 1989 ja kyseessä Operation Just Cause -nimellä tunnettu isku Panamaan. Presidenttinä Yhdysvalloissa oli tuolloin George H.W. Bush ja Panaman syrjäytettynä vallanpitäjänä kenraali Manuel Noriega. Iskua pidettiin kansainvälisen oikeuden vastaisena.

Siinä mielessä Yhdysvaltain 3.1. tekemä isku Venezuelaan ei ole mitään uutta auringon alla vaan vanhan toistoa. Vanhan toistoa on myös Yhdysvaltain halu saada Grönlanti omakseen. Se on tarjoutunut ostamaan saaren useampaan otteeseen 1800-luvun lopusta alkaen. Uutta on toki se, että nyt ostotarjouksen vaihtoehtona väläytellään aseellista haltuunottoa, tehdään siis diiliä, josta ei voi kieltäytyä.

Yhdysvaltain arvaamattomalta vaikuttavaa ja uhkaavaa toimintaa pidetään kuoliniskuna länsimaiden maailmansotien jälkeen ajamalle sääntöperusteiselle maailmanjärjestykselle. Kuoliniskuja sille ovat lyöneet myös taloutensa puolesta jo entinen suurvalta Venäjä ja maailman toiseksi suurimmaksi sotilasmahdiksi noussut Kiina. Voi myös kysyä, onko sääntöperusteista maailmanjärjestystä todellisuudessa koskaan ollutkaan muuten kuin eurooppalaisten mielissä. Sääntöjä on noudatettu silloin kun se on suurvalloille sopinut. Intressien niin vaatiessa, ne ovat olleet valmiita rikkomaan sääntöjä.

Kun maailmanpolitiikka vääjäämättä polarisoituu Yhdysvaltain ja Kiinan välille ja painopiste siirtyy Tyynellemerelle ja arktiselle alueelle, eurooppalaisille nykytilanne tietää syvää itsetutkistelun paikkaa. Trumpin hallinnon näkökulmasta olemme laiskasti tuudittautuneet Yhdysvaltojen mahdin suojaan, jättäneet sotilaallisen valmiuden retuperälle, ulkoistaneet liikaa tuotantoa Kiinaan ja samalla kuitenkin poteneet moraalista ylemmyyttä muuta maailmaa kohtaan. Herääminen ruususen unesta on kovaa.

Käytännössä Euroopan valtioiden nyt joko haettava yhteistä vahvuutta ja merkityksellisyyttä tai alistuttava olemaan merkityksetön maailmankolkka, jolla oli aikanaan kunniakas historia ja suuri sivistyspohja. Jostain pitäisi nyt löytyä ne filosofit, uskontojohtajat, poliitikot ja innovaattorit, jotka nostaisivat meidät uuteen ja innostavaan kukoistuskauteen.

Vanhaa ei kannata haikailla eikä valittaminen auta, uuteen on tähdättävä uteliaasti ja rohkeasti, jos mielii olla merkityksellinen.

Lue myös:

Pääkirjoitus: Sivisty tänä vuonna ihmiseksi, jonka ympärillä voi hengittää

Pääkirjoitus: Joulun alla hullu vuosi huipentuu mitä pinnallisimpaan kohuun

Pääkirjoitus: Kriisinkestävyyttään on vaalittava joka päivä — myös kirkossa