Julkisuudessa on puitu Helsingin tuomiorovastin valintaan liittyvää oletettua piispan suhmurointia. Tuomiokapituli päätti piispa Teemu Laajasalon ehdotuksesta yllättäen valintavasta toisin kuin Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvosto. Lisäksi Laajasalon tukijana tunnettu Paavalin seurakunnan kirkkoherra Kari Kanala onnistui kursimaan kasaan pätevyysvaatimuksena olevan ylemmän pastoraalitutkinnon pikavauhtia ja ehti hakemaan tehtävää.
Näillä perustein Tuomiokirkkoseurakunnan seurakuntaneuvostossa ja siitä laajeten julkisuuteen on epäilty, että piispa suhmuroi virkaan mieleistään hakijaa. Pahastihan se siltä näyttää.
On kuitenkin syytä pitää mielessä muutama rekrytointeihin liittyvä seikka. Ei ole väärin eikä rikollista pyytää mieleistään hakijaa hakemaan. Se on aivan tavallista ja ymmärrettävää niin yritysmaailmassa kuin kirkossakin. Ei ole väärin myöskään tarttua kutsuun ja hakea paikkaa. Eikä ole mitään väärää siinä, että pyrkii hyväksiluettamaan kaikki mahdolliset suorituksensa tutkintoa varten. Tuomiokapitulin päätös valita tuomiorovasti kansanvaalilla on sekin, joskin yllättävä eikä välttämättä viisasta, niin oikeassa järjestyksessä tehty.
Olennaista on, miten tästä eteenpäin nyt edetään.
Välittömässä kansanvaalissa Kanalan kaltaisella julkkispapilla voi olla etulyöntiasema, tai sitten ei ole. Se riippuu vaalikampanjasta ja siitä, ketkä vaalipaikalle saapuvat. Toisaalta seurakuntaneuvosto voisi tehdä huolellisemman valinnan, tai sitten ei, jos onkin niin, että neuvostoa hallitseva ryhmittymä päättää ajaa virkaan mieleistään ehdokasta. Tuomiokirkkoseurakunnan tapauksessa enemmistöryhmittymä on Tulkaa kaikki -liike, jonka piiristä on voimakkaasti otettu kantaa kapitulin ratkaisuun kansanvaalista. Yksi hakijoista on luottamushenkilötehtävissä Tulkaa kaikki -liikkeen listalta.
Tuomiorovastin valinnassa keskiöön on noussut Kari Kanalan ylemmän pastoraalin tutkinto. Tämän tapauksen jälkeen onkin syytä kysyä, mitä järkeä ylipäätään on ylläpitää tutkintoa, jonka voi kuitata jotain muuta varten tehdyillä suorituksilla? Silloinhan pätevyyden osoittamiseen riittäisi ihan vaan kunnollinen johtamiskurssi, CV ja mukava kahvikeskustelu tuomiokapitulissa. Kapituleiden puolestaan täytyy nyt varmistua tasapuolisuudestaan ja tarkistaa, missä hyväksi lukemisen alaraja tämän jälkeen roikkuu.
Ylempi pastoraali on kuitenkin vain edellytys sille, että voi hakea tuomirovastin tehtävään. Kun Helsingin tuomikapituli nyt seuraavaksi tutkii hakijoita ja asettaa heitä vaalisijoille, on kiinnostavaa nähdä, miten huolellisesti ja tasapuolisesti se arvioi heidän työkokemuksensa, persoonansa ja toivottavasti myös kykynsä visioida Tuomiokirkkoseurakunnan tulevaisuutta. Asiaa seurataan tarkasti.
Sekin on syytä huomioida, että rekrytointitilanteet ovat hakijoille aina henkilökohtainen ja herkkä prosessi. Siinä mennään syvälle kysymyksiin omasta osaamisesta ja kelpaamisesta. Ennakkoasetelmat voivat haavoittaa syvästi. Siksi kaikenlainen suhmurointi ei aiheuta vain mainehaittaa vaan osuu suoraan hakijoihin. Sitä on syytä välttää.
Lue myös:
Viisi hakijaa Helsingin tuomiorovastiksi — Katso nimet
Ilmoita asiavirheestä