Niin paljon kuin Suomen hallitukselle on selvitetty kirkon rahankäytön periaatteita, ei se näytä perille menevän. Tällä viikolla budjettiriihtä käynyt hallitus päätyi jo kolmatta kertaa leikkamaan kirkolle annettavaa valtion rahoitusta.

Peruste oli jälleen sama: kirkollisverotuoton kasvu. Kirkollisverotuoton odotetaan maltillisesti kasvavan 2020-luvun loppuvuosina. Sitten ennustetaankin jo sen laskua.

On taas syytä muistuttaa, että kirkollisveron tuottoa saa käyttää kirkkolain mukaan ainoastaan seurakunnan tehtävään. Se tehtävä on kirkkolain mukaan huolehtia ”jumalanpalvelusten pitämisestä, kasteen ja ehtoollisen toimittamisesta sekä muista kirkollisista toimituksista, kristillisestä kasvatuksesta ja opetuksesta, sielunhoidosta, diakoniasta ja lähetystyöstä sekä muista kristilliseen sanomaan perustuvista julistus- ja palvelutehtävistä.”

Valtion rahoitus taas on sovittua korvausta siitä, että kirkko hoitaa koko kansakunnan puolesta joitakin sille annettuja lakisääteisiä tehtäviä kuten hautausmaiden hoitoa, hautaustointa ja kulttuurisesti arvokkaiden rakennusten ylläpitoa sekä väestörekisterin pitoa. Nämä eivät siis ole seurakuntien varsinaista tehtävää.

Valtion rahoitus puolestaan ei nykyisellään kata kirkon lakisääteisistä tehtävistä kokonaan edes hautaustointa eikä hautausmaiden hoitoa. Viimeiset pari vuotta onkin nyt nähty hirmuista hautausmaksujen nousua, kun valtion rahoituksen puutetta on jouduttu paikkaamaan maksujen korotuksilla. Kuoleminen on jo niin kallista, että sitä on syytä vältellä.

Toisaalta voi ajatella, että kun kaikilta leikataan ja jokaiselle taholle omasta leikkaaminen on kipeää, miksipä ei kirkkokin tähän yhteiseen kärsimykseen osallistuisi — käytännössä siis kirkkoon kuuluvat kannattelisivat veroillaan yhteistä kulttuurihistoriaa ja kaikkien hautaan pääsyä. Toisaalta taas, jo viime vuonna kirkolliskokous käsitteli aloitetta hautaustoimen siirtämisestä kirkolta hyvinvointialueiden vastuulle. Saataneeko tästä uusia aloitteita tänä vuonna kirkolliskokoukseen?

Jos yhteiskunnan palvelulupausta on alettava miettiä uusiksi, kun rahat eivät enää riitä kaikkeen, ehkä on mietittävä myös kirkon palveluja. Sanoihan meidän Herrammekin, että antakaa kuolleiden haudata kuolleensa. Entäpä jos hautausmaat jätettäisiin rehottamaan ja kirkkorakennukset rapistumaan. Suloistahan se olisi vihkiä, kastaa ja konfirmoida sadepisaroiden ropistessa säiden syömästä katosta alttarikaiteelle hienoisessa homeen tuoksussa.

Mitä kirkollisveroon tulee, ei kirkossa kasvavaan tuottoon ole suhtauduttu ahnehtien. Kirkkohallituksen ohjeen mukaan osa seurakunnista on laskenut kirkollisveroprosenttiaan ajatellen seurakuntalaisten parasta. Ylimääräistä tuottoa on Kirkkohallitus ohjeistanut ohjattavaksi diakoniatyöhön, siis avuksi niille, jotka ovat kaikkein haavoittuvimmassa asemassa tässä yhteiskunnassa. Kirkko kun on täällä ihmistä varten.

Lue myös:

Hallitus leikkaa lisää kirkoilta − rahoituksen riittävyydestä tehdään arviointi