Ensi viikon keskiviikkona, 16. elokuuta, luterilaiseen kirkkoon valitaan uusi piispa. Tai kierrosvaalitavasta johtuen voi käydä niinkin, että uusi piispa on selvillä vasta toisella äänestyskierroksella. Valituksi tulleen kun on saatava joko ensimmäisellä tai toisella kierroksella annettujen äänten enemmistö.
Helsingin hiippakunnan piispaehdokkaista ja heidän henkilöistään kerrotaan tämän lehden sivulla seitsemän.
Äänioikeus on ani harvalla, mutta vaali kiinnostaa kirkollista yleisöä laajemminkin. Kiinnostusta ruokkii verkko, joka tuo vaalipaneelit suoratoistona kenen tahansa nähtäväksi. Puhumattakaan sosiaalisessa mediassa tapahtuvasta kannunvalannasta.
***
Piispanvaali on henkilövaali ja siksi kiinnostava. Myös kirkkoherranvaali on henkilövaali – pienemmässä kehikossa tosin – mutta nykyään yhä useammassa seurakunnassa kirkkoherran valitsee hallintoelin.
Piispa on paitsi kirkollisen hallintokoneiston virkamies, myös kirkon kasvot ulospäin. Häntä ei pidä valita pelkästään byrokraattisen omistautumisen perusteella. Piispalla on oltava jotain kommunikoitavaa.
Mikä siis olisi paras tapa valita virkaan ”valovoimainen hallintohenkilö”, jota myös piispaksi kutsutaan? Nykyinen vaalitapa tuskin on ihanteellisin. Varsinkin toisella kierroksella käytössä oleva kahden ehdokkaan malli johtaa automaattisesti vastakkainasetteluun. Suora kansanvaalikaan tuskin tulee kyseeseen.
Kirkossa ei tiettävästi ole valmisteilla aloitteita, jotka tähtäisivät muutoksiin piispanvaalissa. Kiinnostavia ratkaisumalleja kirkollisessa ympäristössä voisivat olla esimerkiksi hyväksymisvaalitapa tai siirtoäänivaalitapa. Ensin mainitussa annetaan kyllä- tai ei-ääniä, jälkimmäisessä ehdokkaat laitetaan järjestykseen.
***
Piispanvaalin kehittäminen ei ole vastaus kirkon haasteisiin nykyajassa. Mutta mitä konstikkaammin tai elämälle vieraammin kirkon johtava viranhaltija valitaan, sitä todennäköisemmin se vieraannuttaa kirkosta.
Piispuudesta ei myöskään pidä tehdä itseään ihmeellisempää instituutiota. Pohjimmiltaan on kyse siitä, että papisto valitsee joukostaan yhden, jolle annetaan erityinen vihkimys hierarkkisen virkateologian mukaisesti. Yleisistä demokraattisista syistä johtuen valintaan pääsee osallistumaan myös joukko maallikkoja.
Kuva: Olli Seppälä. Helsingin tuomiokirkko.