Pääkaupunkiseudun seurakuntalehdet eli Helsingin Kirkko ja kaupunki, Espoon ja Kauniaisten Esse sekä Vantaan Vantaan Lauri käsittelevät kaikki tällä viikolla ilmestyneen numeronsa pääkirjoituksessa uskonnonvapauden ja sananvapauden suhdetta. Keskustelu aiheesta alkoi, kun asemiehet iskivät uskontoja räävittömästi pilkanneen satiirilehti Charlie Hebdon toimitukseen reilu viikko sitten.
Päätoimittajat ovat yksimielisiä siitä, että uskonnonvapaus on sukua sananvapaudelle. Ilman jälkimmäistä ei ole ensimmäistäkään. Siksi sananvapauden takana on seistävä silloinkin, kun sen varjolla loukataan pyhää.
Vantaan Laurin päätoimittaja Pauli Juusela ja Essen päätoimittaja Urpu Sarlin eivät ota suoraan kantaa ajankohtaiseen keskusteluun siitä, pitäisikö laki uskonrauhan rikkomisesta kumota. He kuitenkin kirjoittavat, että sananvapauteen kuuluu myös vapaus pilkata uskontoja.
”Aitoon sananvapauteen sisältyy oikeus kritisoida uskontoja, jopa tehdä niistä pilaa. Jos sananvapauden kimppuun hyökätään uskonnon nimissä, isketään myös uskonnonvapautta vastaan”, Juusela kirjoittaa.
Sarlin muistuttaa, ettei toisen ihmisen vakaumuksen loukkaaminen ole arvo sinänsä.
”Sen sijaan on arvo, että kaikkea valtaa tulee voida pelkäämättä arvostella – myös uskonnollista valtaa. Se on terveen, itseään korjaavan yhteiskunnan merkki”, hän jatkaa.
Essen sisäsivujen kolumnissa toimituspäällikkö Ulla Lötjönen kertoo ihmettelevänsä sitä, että laki uskonrauhan rikkomisesta on edelleen voimassa.
”Laki piirtää jumalan nimen pienellä, vaikka se kirjoittaa sanan isolla. Ei Jumala ole ihmisen pilkattavissa tai tapettavissa”, Lötjönen kirjoittaa.
Vaikka kaikissa pääkirjoituksissa vaaditaan oikeutta tehdä pilaa myös pyhänä pidetyistä asioista, vain yhdessä otetaan suoraan kantaa itse lakiin. Kirkko ja kaupungin Seppo Simola vaatii jumalanpilkan kieltävän lain kumoamista:
”Jumalanpilkka on poistettava rikoslaista. Se on meillä käytännössä kuollut kirjain, mutta siihen vedoten voidaan yrittää estää jonkin epäkohdan esiin nostaminen tai elämää tuhoavan tabun rikkominen. Jossain päin maailmaa siihen vedoten tapetaan ihmisiä. Tähän puuttuminen on astetta epäuskottavampaa, jos meillä itsellämme on voimassa ajastaan jälkeen jäänyt laki”, Simola kirjoittaa.
Muualla Suomessa ilmestyvistä seurakuntalehdistä osa ei ole ilmestynyt Ranskan tapahtumien jälkeen ja osa ei ole käsitellyt aihetta pääkirjoituksessaan. Poikkeuksen tekee Jyväskylän Henki&Elämä-lehden päätoimittaja Marjo Rönnkvist. Hän kritisoi kirjoituksessaan sitä, kuinka aikamme arvostaa suuria tunteita kohtuullisuutta korkeammalle.
”Koetellaan hyvän maun, tyylikkyyden ja sopivaisuuden rajoja. Ranskalaisen Charlie Hebdo -lehden pilakuvat testasivat rajoja – tunnetuin seurauksin. Vaikka mikään selitys ei tee hyväksyttäväksi lehden toimitukseen kohdistunutta teurastusta, on pakko myöntää, että toimituksessa leikittiin tulella”, Rönnqvist arvioi.
Tutustu pääkirjoituksiin kokonaisuudessaan: