”Mikä seurakuntalaisia oikein vaivaa, kun äänioikeutta ei tämän enempää arvosteta?” kysyy Hämeen Sanomien pääkirjoitus kaksi päivää seurakuntavaalien jälkeen tiistaina.
Samaa kummastellaan muissakin maakuntalehdissä. Useissa niistä seurakuntavaalit ovat olleet runsaasti esillä.
Hämeen Sanomissa ihmetellään, että vaalien näkyvä markkinointi mediassa ja koteihin jaetut tiedotteet eivät saaneet seurakuntalaisia liikkeelle. Eikä sitä tehnyt edes ehdokkaan valintaa helpottanut vaalikone.
Pääkirjoittajat kiinnittävät huomiota myös nuorten pieneen äänestysprosenttiin.
Kalevan mukaan nuorten olematon kiinnostus seurakuntavaaleja kohtaan vahvistaa käsitystä, ettei yleisen äänioikeusikärajan laskeminen kannata: ”Vain harva alle 18-vuotias tuntee vetoa vaaleilla tapahtuvaa vaikuttamista kohtaan ja vielä harvemmalla on kypsyyttä arvioida itsenäisesti esillä olevia vaihtoehtoja.”
Kalevan mielestä nuoren ikäluokan passiivisuus on merkille pantavaa. Nuoret ovat juuri käyneet rippikoulun ja voisi olettaa, että heillä olisi läheinen yhteys kirkkoon.
Hämeenlinna-Vanajan seurakunnassa alle 18-vuotiaita äänestäjiä oli vain 46 eli 4,5 prosenttia äänioikeutetuista nuorista.
Hämeen Sanomien mukaan luku osoittaa, ettei äänestysikärajan laskeminen laajenna kansanvaltaa: ”Kun ikärajaa neljä vuotta sitten laskettiin, kirkkoa arvioitiin suunnannäyttäjäksi ja vaalihuoneistot avautuvat 16-vuotiaille myös muissa vaaleissa. Kirkon kokemukset osoittavat, ettei kansanvalta siitä laajene, että äänioikeuden alaikärajaa madallettiin.”
Ilkka tuo puolestaan esille toisenlaisia näkymiä Suomen aktiivisimmin äänestäneiden hiippakunnasta Lapualta: ”Monissa äänestyspaikkana toimineissa eteläpohjalaisissa kirkoissa sai sunnuntaina jonottaa päästäkseen käyttämään vaikutusvaltaansa. Useissa seurakunnissa kirjattiin myös nousua äänestysprosenteissa.”
Ilkka kertoo, että Isossakyrössä 16–17-vuotiaiden äänestysprosentti kipusi kaikkien äänioikeutettujen äänestysprosenttia korkeammalle. ”Toivoa siitä, että yhä useampi suomalainen käyttäisi tulevaisuudessa ääntään seurakuntavaaleissa, on siis olemassa – ainakin Pohjanmaan maakunnissa.”
”Vaalit vanhanaikainen instituutio”
Etelä Suomen Sanomat arvelee, että yhteiskunnan yleinen maallistuminen on päällimmäinen syy äänestysaktiivisuuden hiipumiseen. ”Tosin sama suuntaus on jo pitkään ollut vallalla myös valtiollisissa vaaleissa.”
”Uusi aika on tuonut suomalaisille niin paljon uusia keinoja ilmaista mielipiteensä, että vaalit kenties jo hieman vanhanaikaiselta tuntuvana instituutiona eivät kiinnosta yhtä paljon kuin ennen. Olkoonkin, että parempaakaan keinoa toteuttaa edustuksellista demokratiaa ei ole keksitty.”
Pohjalainen pohti jo vaalipäivänä pääkirjoituksessaan kansankirkon suuntaa:
”Suomen evankelisluterilainen kirkko kuuluu maailman avarakatseisimpiin kristillisiin yhteisöihin. Tämä unohtuu herkästi vapaamielisimmiltä arvostelijoilta. Ehkä se osoittaa kansankirkon tärkeydestä, että kirkkoon kohdistuu niin vahvoja ja vastakkaisia toivomuksia sekä kritiikkiä. Läheistä ja merkityksellistä on aina helpompi arvostella kuin täysin yhdentekevää instituutiota.”
Turun Sanomat löytää vaaleista ilonaihetta, kun se vertaa tämän vuoden äänestysprosenttia (15,5) pidempään ajanjaksoon: ”Tuhkanripotteluun ei silti ole aihetta. Tämänkertainen äänestysprosentti on toiseksi korkein yli 20 vuoteen.”
Myös Savon Sanomien pääkirjoittajat ottavat matalat äänestysluvut rauhallisesti:
”Äänestysprosentin laskeminen seurakuntavaaleissa ei kuitenkaan tarkoita sitä, että suomalaisten side kirkkoon olisi neljässä vuodessa väljähtynyt. Henkilökohtainen side kirkkoon ei suinkaan tyhjene äänestämiseen tai äänestämättä jättämiseen. Moni ahkera kirkossa kävijä ei ole kiinnostunut oman seurakuntansa taloudenpidosta tai muusta hallinnosta, josta kirkkovaltuustot ja seurakuntaneuvostot vastaavat. Virsiä veisataan, sanaa kuunnellaan ja kädet ristitään kirkoissa niin kuin ennenkin.”