Ortodoksisen kirkon papin avioero ei merkitse Suomessa toimituskieltoon asettamista. Sen sijaan uudelleenavioituminen johtaa tähän. Julkisuudessa on käsitelty pääsiäisen aikana laajasti ortodoksisen kirkon pappien oikeuksia heidän perhetilanteittensa muuttuessa.
Kesällä virkavapaalta ortodoksisen pappisseminaarin johtajaksi palaava rovasti Rauno Pietarinen (kuvassa) on seurannut toimituskiellossa olevien pappien julkista esiintymistä hämmentyneenä. Pappien avioitumista koskevia kanonisia säädöksiä on luonnehdittu ihmisoikeuksien vastaisiksi.
– Ei pitäisi olla yllätys kellekään, joka on papiksi vihitty, että tähän liittyy tiettyjä ehtoja. Aika moneen ammattiin liittyy tiettyjä ehtoja, kymmenkunta vuotta ortodoksisia pappeja kouluttanut Rauno Pietarinen vastaa.
Julkisuudessa on hämmästelty, miten ortodoksisen kirkon toiminta voi perustua 300-luvun kanoneihin. Pietarinen muistuttaa, että kanoneita ei tehty vain 300-luvulla vaan koko ensimmäisen kristillisen vuosituhannen aikana. Laki ortodoksisesta kirkosta puolestaan naulaa jo heti ensimmäisen luvun ensimmäisessä pykälässään, että Suomen ortodoksinen kirkko perustuu muun muassa kanonien varaan.
Myös uudelleenavioituneita on vapautettu toimituskiellosta
Ortodoksisen kirkon pappi voi olla aviossa, jos hän on avioitunut ennen pappisvihkimystään. Pappisvihkimyksen antamisesta päättää aina piispa.
– Paimenella pitää olla tasapainossa elämä, ettei tarvitse enää poukkoilla, ja ettei tyttäriä ja tyttärentyttäriä tuoda näytille, että mitäs pappi tästä tykkää, Pietarinen kuvittaa.
Joissakin maissa papin avioero tarkoittaa toimituskieltoon asettamista, mutta Suomessa näin ei enää automaattisesti ole. Sen sijaan toimituskieltoon joutuu Suomessakin, jos avioituu uudelleen. Piispa voi antaa korkeintaan puolen vuoden toimituskiellon, piispainkokous tätä pidemmät.
Pietarinen huomauttaa, että ortodoksinen kirkko noudattaa kanoneita senkin vuoksi, että niin tekevät muutkin kirkot. Jos Suomessa toimittaisiin aivan omin säännöin, maailmalla alettaisiin kysellä miksi näin.
Pietarisen mukaan kanoneita ei voi oikein verrata lakiin, koska kanoneita voi tulkita eri tavoin. Tämän vuoksi Suomessa myös uudelleenavioituneet papit ovat voineet päästä toimituskiellon jälkeen takaisin papeiksi. Pietarinen muistaa heti kolme-neljä tällaista tapausta.
Kanonien henki on Pietarisen mukaan se, että aina ajatellaan sitä, mikä on kirkon kokonaisuuden kannalta parasta. Esimerkiksi toisessa maailmansodassa moni serbipappi menetti vaimonsa. Serbian ortodoksinen kirkko päätti tuolloin, että papit voivat avioitua uudelleen. He eivät olisi lastenhoidolta muutoin enää pystyneet palvelemaan työssään.
Kanonit eivät säätele ainoastaan papin elämää, vaan myös papin vaimon ja perheen on oltava ortodokseja.Jos pappi ei pysty huolehtimaan perheestään hengellisesti, miten hän pystyisi huolehtimaan seurakunnastakaan, ajatellaan.
Eikö tällaisia säädöksiä ole pidettävä Suomessa uskonnonvapauden näkökulmasta kestämättöminä? Pietarinen ohittaa kysymyksen sanomalla, ettei pappisvihkimyskään ole subjektiivinen oikeus. Vaikka henkilöllä olisi papin virkaan oikeuttava koulutus, pappisvihkimyksestä päättää tapauskohtaisesti aina hiippakunnan piispa. Pietarinen ei tiedä, että pappien perheiden uskonnolliset taustat olisivat aiheuttaneet Suomessa ristiriitatilanteita.
Rekisteröidyssä parisuhteessa olevat eivät saa ortodoksisessa kirkossa pappisvihkimystä.
Ortodoksisten pappien toimituskiellot nosti ensimmäisenä esiin Kaleva 18.3.
(Kuva Rauno Pietarisesta/Ortodoksi.net)
Lue myös ort.fi-sivuilta pappeuden edellytyksistä