Työpaikkapappi-symposiumissa Lahdessa pohditaan 10.–12.2. työpaikkaspiritualiteettia ja kirkon paikkaa julkisessa tilassa. Paikalle odotetaan vajaata 40 osallistujaa.
Amerikassa työpaikkaspiritualiteettia on tutkittu ja siitä on kirjoitettu 1990-luvulta lähtien. Suomeen aihepiiri on vasta rantautumassa.
Työpaikkaspiritualiteetilla tarkoitetaan esimerkiksi sen pohtimista, mikä on elämän ja tietyn työn tarkoitus ja merkitys tai millaisia arvoja työssä ja työpaikoilla eletään todeksi. Mukana voi olla myös keskustelua Jumalasta.
Päivien järjestelyissä mukana oleva kirkkohallituksen toiminnallisen osaston apulaisjohtaja Marja Kantanen on hyvin innostunut käsitteestä ja siihen liittyvästä tutkimuksesta.
– Työpaikan henkisellä todellisuudella on iso vaikutus moniin asioihin. Silti suomalaisilla työpaikoilla keskustelu käsittelee usein vain materiaalisia kysymyksiä. Uskon että uusi sanasto voi vapauttaa ihmisten mieliä ja antaa avaimet laajempaan ja syvempään ajatustenvaihtoon. Lisäksi se auttaa yksilöitä pohtimaan oman työnsä mieltä, Kantanen sanoo.
Työpaikkapappien joukko on hajanainen
Marja Kantanen kertoo, että kirkon virallisista tilastoista on mahdotonta löytää tietoa työpaikkapappien kokonaismäärästä.
Pelkkää sataprosenttista työpaikkapapin työtä tekeviä yhteiskunnallisen työn seurakuntapappeja Suomessa on vain yksi, Jari Saarinen Vantaalta. Säännöllisesti osa-aikaisesti työpaikoilla vierailevia pappeja eri puolilla Suomea on nelisenkymmentä.
Lisäksi toisten työpaikoilla työskenteleviä ja osittain myös henkilökunnan palveluksessa olevia oppilaitospappeja ja oppilaitoksissa vierailevia seurakuntien työntekijöitä on noin 80 ja sairaalapappeja 132. Työpaikkapappeihin luetaan myös valtion palkkalistoilla olevat vankilapapit ja sotilaspapit sekä Merimieskirkon laivakuraattorit.
Sote-uudistus tuo epävarmuutta
Kantasen mukaan oppilaitoksissa käydään ajoittain kiihkeääkin keskustelua pappien läsnäolon tarpeellisuudesta ja mielekkyydestä. Sairaalapuolella puolestaan epävarmuutta aiheuttaa se, miten sote-uudistus tulee pitkällä tähtäimellä vaikuttamaan sairaalapappien asemaan.
– Kun rakenteet ja yhteistyökuviot muuttuvat, niin se, mikä on ollut ennen tapana, kyseenalaistuu. Uusien sopimusten syntymisestä uusien tahojen kanssa ei voi olla varma. Erityisesti tämä ongelma nousee esiin silloin, jos sairaalapappien kauan sitten vakiintuneesta asemasta ja työstä ei ole alueella kirjallisia sopimuksia, Kantanen sanoo.
Koska armeija on kokonaisuudessaan joutunut vähentämään paljon väkeä, myös sotilaspappien vakansseja on vähennetty.
Vankilapappien asemasta luvassa päätöksiä tänä vuonna
Uskonnonharjoittamisen kysymyksistä vankiloissa on maaliskuun loppuun mennessä valmistumassa laaja, tutkimuspohjainen selvitys, jonka pohjalta kirkko ja rikosseuraamuslaitos tarkastelevat uskonnollisen toiminnan ja vankien sielunhoidon kysymyksiä jatkossa. Tällä hetkellä rikosseuraamusalueiden johtajilla on vapaus lakkauttaa, perustaa tai siirtää alueensa vankiloiden virkoja, myös papin virkoja.
– Tutkimuksissa tarkastellaan muun muassa vankien uskonnollisuutta, osallistumista uskonnolliseen toimintaan ja sielunhoitoon sekä niihin liittyviä tarpeita. On selvää, että vankien perusoikeuksiin kuuluva oikeus uskonnonharjoittamiseen tulee turvata ja tästä valtionhallinnossa ja kirkossa ollaan yhtä mieltä, kertoo raporttia selvitystyöryhmän kanssa valmisteleva asiantuntija Sami Puumala kirkkohallituksesta.
Raportti kiertää huhtikuussa lausuntokierroksella ja toukokuun puolivälissä kirkon vankilasielunhoidon neuvottelukunta käsittelee sitä. Neuvottelukunta tulee esittämään tutkimuksiin pohjautuvat ajatuksensa siitä, miten uskonnollinen toiminta ja vankilasielunhoito olisi tulevaisuudessa parasta järjestää.
Mikäli kirkon ja rikosseuraamuslaitoksen edustajat saavuttavat asiassa yksimielisyyden, kaikki tarvittavat ratkaisut tilanteen selkiyttämiseksi voidaan todennäköisesti tehdä niiden omina toimenpiteinä. Jos ne päätyvät eri näkemykseen esimerkiksi siitä, kenen palkkalistoilla vankilapappien tulisi olla, kysymysten käsittely jatkunee oikeusministeriön ja kirkon johdon välillä.
– Se ei olisi toivottavaa. Pyrimme pääsemään tutkitun tiedon valossa yhteiseen näkemykseen. Toisaalta samojenkin faktojen perusteella voi päätyä eri lopputuloksiin. Joka tapauksessa asiaan on saatava tämän vuoden aikana joku selkeä, kestävä, yhtenäinen ratkaisu, Puumala sanoo.
Vuonna 2012 julkaistun selvityksen mukaan valtaosa vankiloiden johtajista kannattaa kokopäiväistä vankilasielunhoidon virkaa. Kirkon näkökulmasta nykyinen 150 vuotta voimassa ollut käytäntö, jossa valtio vastaa viroista ja palkkauksesta, on edelleen hyvä.
– Myös muut vankiloissa hengellistä työtä tekevät kuten helluntailaiset sekä muut kirkkokunnat hyötyvät hengellisen työn virasta vankilassa ja kannattavat sitä. Valtion virkamiehenä vankilapappi tekee poikkeuksellisen laajaa ekumeenista ja uskontojen välistäkin yhteistyötä ja takaa näin kaikille vangeille oikeuden oman vakaumuksen mukaiseen uskonnonharjoitukseen, Puumala sanoo.
Miten erityisvirat järjestetään seurakuntarakenteen uudistuksessa?
Marja Kantasen mukaan yksi olennainen työpaikkapappeja mietityttävä epävarmuustekijä liittyy myös kirkon omaan sisäiseen seurakuntien rakenneuudistukseen.
– Haluamme virittää keskustelua siitä, miten erityistyö järjestetään, jos yhtymämalli astuu voimaan. Erityisvirkojen säilyttäminen ei ole tässä se keskeinen juttu, vaan olennaista on kysyä, miten niiden ihmisten kohtaaminen ja palvelu varmistetaan jatkossa, joita on erityisvirkojen työn kautta tähän saakka kohdattu, Kantanen toteaa.
Mikkelin hiippakunnassa on tartuttu kirkkohallituksen työryhmän ajatukseen järjestää aiheesta keskustelutilaisuuksia. Kantanen toivoo asian saavan tuulta alleen myös muissa hiippakunnissa.