Omukwetu-lehti on Namibian kirkon vahtikoira – ”En halua kirjoittaa vain hoosiannan laulamisesta”

Kansainvälisen Toimittajat ilman rajoja -järjestön mukaan eteläisessä Afrikassa sijaitseva Namibia sijoittuu lehdistönvapaudessa maailman vapaimpien valtioiden joukkoon. Afrikassa se on lehdistönvapauden ykkönen.

Hyvästä lehdistönvapaudesta huolimatta Namibian evankelis-luterilaisen kirkon (ELCIN) Omukwetu-lehteä toimittava journalistipappi Tomas Uushona yllättyi, kun johtava piispa muutamia vuosia sitten ajoi läpi tämän kirkon lehden lopettamisen.

– Hän oli ärtynyt lehden kriittisestä, kirkon johdon erimielisyyksiä koskeneesta jutusta. Toimistoni suljettiin, tehtäväni lopetettiin ja minut siirrettiin seurakuntatyöhön.

Kiperästä tilanteesta huolimatta suomalaisten lähetystyöntekijöiden voimin jo vuonna 1901 perustetun Omukwetun tarina ei päättynyt. Seurakunnissa alkoi voimistuva ihmettely ja kysely.

– Ihmiset vaativat selityksiä sille, miksi meidän lehtemme suljettiin? He kirjoittivat kirkon johdolle, eikä kestänyt kauan, kun lehti taas alkoi ilmestyä ja palasin päätoimittajan paikalle, Uushona sanoo.

Tomas Uushona on lehden päätoimittaja, toimittaja, toimitussihteeri ja valokuvaaja

Tomas Uushona on paitsi Omukwetun päätoimittaja, myös toimittaja, toimitussihteeri ja valokuvaaja. Hän on toimituksen ainoa työntekijä. Työkenttänä hänellä on kirkon laaja alue Pohjois-Namibiassa ja myös muualla maassa. Toimitus sijaitsee ELCIN:in keskustoimistossa Oniipassa.

Omukwetu ilmestyy kerran kuukaudessa. Sen levikki on tällä hetkellä noin 3 500. Uushona kertoo sitä tilattavan suoraan kotiosoitteisiin, mutta tavallista on myös, että seurakunnat tilaavat lehtinippuja ja joku paikallinen myy irtonumeroita seurakuntalaisille.

– Käytämme lehdessä sekä ndongan että nkuanjaman kieliä. Ne ovat hyvin lähellä toisiaan.

Uushona työskenteli nuorempana seurakuntapapin työssä noin kymmenen vuotta, kunnes tuli valituksi Omukwetun toimittajaksi vuonna 2010.

”Joskus kirkon johto toivoo, että häivyttäisin kirkon ongelmia”

Kirkollinen journalismi on yllättävän samanlaista niin Namibiassa kuin Suomessakin. Juttuja tehdään kriittisesti ja itsenäisesti mielenkiintoisista ja ajankohtaisista asioista, henkilöistä ja ilmiöistä.

Kaikkia ei journalismissa voi aina miellyttää. Toimitukseen tulee sekä myönteistä että kriittistä palautetta.

Uushona haluaa pitää kiinni journalistisista periaatteista ja kertoo pitävänsä työstään.

– Joskus ihmiset kirkossa, etenkin sen johdossa toivovat, että häivyttäisin kirkon ongelmia tai en ollenkaan kertoisi joistakin asioista. En koskaan suostu sellaiseen.

Esimerkkinä vaikeasta uutisaiheesta Uushona käyttää ELCIN:in taloustilannetta.

– ELCIN on maan suurin kirkko, mutta se on tällä hetkellä melkein tyhjätasku. Varainhankinnassa kirkkomme ei ole taitava. Meitä on paljon, mutta emme osaa vaurastua! Kirkossa on siksi työntekijöiden vähentämisen uhkaa.

Samoin esimerkiksi joidenkin pappien holtittomasta viranhoidosta tai skandaaleista ei Uushonan mukaan useinkaan haluttaisi kirjoitettavan.

– Sen sijaan uutisia erilaisista ”Hoosiannan laulamisista” sopii kyllä tehdä, Uushona hymähtää.

Toimittajan parhaita ystäviä ovat Namibiassa tilaajat ja lukijat, seurakuntalaiset.

Omukwetu on tärkeä lehti. Ihmiset vaativat saada sen. He ovat tukenani tässä työssä.

Kuva: Jussi Rytkönen

Edellinen artikkeliTurun puukotuksista epäillyt opiskelivat aiemmin Turun kristillisessä opistossa
Seuraava artikkeliKirkon uusi tilastointijärjestelmä jakaa mielipiteet – hyvä apuväline vai väärää priorisointia?

Ei näytettäviä viestejä