Aamu on valjennut Gilon siirtokunnassa Jerusalemissa. Harmaatukkainen naisrabbi osoittaa siirtokunnan laidalla vierailleen Betlehemin ympärillä olevia korkeita muureja, jotka erottavat palestiinalaiset israelilaisista. Sotilaat seuraavat meitä epäluuloisina.
Edessä on taas yksi kiertomatka Itä-Jerusalemissa, jonka oppaana toimii Rabbit ihmisoikeuksien puolesta -järjestön koulutusjohtaja, rabbi Nava Hefez. Seuraavien tuntien aikana oppaamme vie meidät syvälle oman kansansa traditioihin ja niiden soveltamiseen ihmisoikeuskysymyksissä.
Hefezin kädet käyvät elävästi hänen kuvaillessaan tilannetta. Kuulijalle ei jää epäselväksi, että Pyhän maan narratiivi on moniselitteinen, eivätkä kaikki maan uskonoppineet hyväksy siirtokuntia ja palestiinalaisten oikeuksien rajoittamista.
Rabbien ihmisoikeusjärjestöön kuuluu 183 rabbia Israelissa, heistä puolet on naisia. Maailmalla on lisäksi noin 2 000 rabbia järjestön jäsenenä, pääasiassa Amerikassa. Järjestöön kuuluu rabbeja kaikista eri juutalaisryhmistä – jopa ortodoksijuutalaisia.
Järjestö syntyi vuonna 1988, kun joukko israelilaisia rabbeja halusi nostaa esille ihmisoikeuskysymyksiä kotimaassaan.
– Emme valtiona käyttäytyneet juutalaisella tavalla. Siksi rabbit halusivat antaa humanistisen äänen ihmisoikeusrikkomusten vastustamiselle, Hefez sanoo.
Hänen mukaansa järjestön rabbeista tuli aktivisteja, kun he näkivät, kuinka sotilaat ajoivat palestiinalaisia pois kodeistaan siirtokuntien laajetessa.
– Israelin hallitus ei pidä meistä, kun nostamme esille sosiaalisen tasa-arvon, talouden tasaisemman jakautumisen ja miehityksen epäkohtia.
”Rabbeja ei kannata ärsyttää”
Vastustuksesta huolimatta järjestö on saanut paljon aikaan. Kun siirtokuntalaiset tuhosivat ja polttivat palestiinalaisten oliivilehtoja, rabbit saivat poliisit pidättämään tuhoja tehneitä siirtokuntalaisia. Tosin yksi siirtokuntalainen puukotti järjestön aikaisempaa johtajaa. Tapaus näytettiin Israelin iltauutisissa.
Kun kysyn, miten Israelin valtio antaa heidän toimia vapaasti, Nava vastaa napakasti:
– Rabbeja ei kannata ärsyttää.
Nava Hefez on ollut mukana oikeudenkäynneissä, joissa palestiinalaislapsia on ollut pidätettynä. Vanhemmat eivät voineet puolustaa lapsiaan, koska oikeudenkäynti tapahtui hepreaksi eivätkä he ymmärtäneet, mistä puhuttiin.
Rabbit tarjoavat oikeusapua tuomituille palestiinalaisille ja ovat saaneet useita tuomioita muutettua korkeimmassa oikeudessa.
– Kun siirtokuntalaiset alkoivat takavarikoida beduiinien maita Hebronin Susyassa vuonna 2005, lakiosastomme alkoi tukea heitä oikeudenkäynneissä. Neljän vuoden oikeustaistelun jälkeen ihmiset saivat maansa takaisin.
Taistelu maista tosin jatkuu edelleen Susyassa, sillä Etelä-Hebronin kukkuloilla on vaikea todistaa maanomistusoikeuksia ja siksi vahvemman on helpompi viedä heikommalta.
Hebronissa on alettu vaihtaa kadunnimiä hepreankielisiksi. Rabbit ovat vedonneet oikeuteen ja Geneven sopimukseen.
– Palestiinalaisten narratiivi ja identiteetti halutaan muuttaa. Siksi veimme tapauksen oikeuteen. Ihmisarvo ja arvokkuus tarvitsevat dialogia eikä yksipuolista sanelupolitiikkaa.
Ihmisoikeuskoulutusta sotilaille
Hefez on YK:n diplomaatin lapsi ja asui lapsena Afrikassa, missä hän näki kolonialismin jälkiaallot, kun mantereen maat olivat alkaneet yksi kerrallaan itsenäistyä. Ensimmäisen kosketuksen epätasa-arvoon hän sai jo koulussa, ja se iski rajusti lapseen.
Perhe muutti Israeliin, kun Hefez oli 13-vuotias. Vuonna 1973 hän oli sotilaana Jom kippur -sodassa. Siellä hän näki haavoittuneita ja kuolleita sotilastovereita. Kokemus muutti Hefezin elämän.
– Tuntui mahdottomalta, ettei meillä ollut vuoropuhelua eri tahojen välillä. Israelilainen identiteettini murtui. Ensimmäisen kerran aloin ymmärtää, mitä on olla palestiinalainen.
Hän liittyi teologiaa yliopistossa opiskellessaan Peace Now -rauhanliikkeeseen. Sieltä hänet kutsuttiin mukaan Rabbit ihmisoikeuksien puolesta -järjestöön.
Vuonna 2002 hän alkoi opettaa ihmisoikeuksia. Alusta alkaen kohteena ovat olleet armeijaan valmistavissa akatemioissa opiskelevat, noin 18-vuotiaat nuoret. Akatemiassa opiskelu on vapaaehtoista, mutta Israelin armeijan komentajista arviolta 80 prosenttia on opiskellut niissä.
– Ihmisoikeuksien pitäisi olla perusaihe koulutuksessa, sillä nuoret sotilaat menevät tarkastuspisteille, joissa he kohtaavat siviilejä päivittäin. Heidät kuitenkin koulutetaan sotatoimiin, ei toimimaan siviilien kanssa.
Hefez kertoo kokevansa usein turhautumista ja masennusta, sillä haaste on niin valtava. Tulevat sotilaat ovat koko elämänsä ajan kuulleet tietynlaisen näkökulman ihmisoikeuksista. Kuinka heille voi muutamassa tunnissa kertoa toisenlaisen?
– Puhumme demokratiasta, mutta mitä demokratiaa on se, että sananvapautta ja ihmisten ilmaisuvapautta rajoitetaan? Kun armeija määrittää valtion käyttäytymissäännöt, on vaikea toteuttaa ihmisoikeuksia.
Rabbit ihmisoikeuksien puolesta -järjestö haluaa Hefezin mukaan opettaa, mitä juutalaiset tekstit opettavat ihmisoikeuksista. Järjestö toivoo, että tulevat sotilaat oppivat Geneven sopimuksesta sekä kansainvälisestä ihmisoikeusjulistuksesta ja vapauden käsityksestä juutalaisessa traditiossa.
– Puhun nuorten kanssa siitä, miten käytännöt palestiinalaisten kohtelussa ovat ristiriidassa juutalaisen perinteemme kanssa.
Siirtokuntien karu arki
Hefezin tarinat Jerusalemista ovat karua kuunneltavaa. Siellä täällä näkyy armeijan tuhoamia taloja.
Hefez kertoo sattuneensa paikalle joulukuussa 2003, kun palestiinalaisperheen taloa tuhottiin puskutraktorilla. Hän näki perheen pihalla pienine lapsineen tavaroidensa kanssa ja kysyi poliisilta, mihin nämä ihmiset nyt menevät.
– En koskaan unohda lasten katseita, kun he seurasivat kotinsa tuhoamista lelut käsissään. Mieleeni tuli voimakkaasti se, kuinka omaa kansaani, juutalaisia, ajettiin kotoa Euroopassa.
Poliisin vastaus Navalle oli se, että nämä palestiinalaiset asuvat laittomasti rakennetussa talossa, johon viranomaiset olivat kuitenkin myöntäneet vesijohdon, sähköt sekä puhelinlinjan, ja he maksoivat veronsa valtiolle.
Navalle ideaalissa Israelissa miehitys lopetettaisiin, tasa-arvo kukoistaisi ja ihmisillä olisi mahdollisuus haavojen parantumiseen vuosikymmenien vihanpidon jälkeen.
– Valitettavasti rauhaa etsitään usein yhden ryhmän ehdoilla, eikä haluta nähdä ongelman perussyitä, pelkoa tai toisen ryhmän kärsimystä.
Ajamme Nava Hefezin kyydissä Itä-Jerusalemissa siirtokuntien läpi. Niissä on jalkakäytävät ja ne ovat hyvin hoidettuja. Palestiinalaisten alueelta jalkakäytävät puuttuvat, eikä kunta käy noutamassa roskia.
– Myös palestiinalaiset maksavat veronsa, mutta he eivät saa julkisia palveluita, ei jalkakäytäviä eikä lasten leikkipaikkoja.
Hefezin mukaan palestiinalaiset kysyvät, toteutuuko oikeus, kun hienon siirtokunnan vieressä on beduiinikylä ilman vettä ja ihmiset elävät teltoissa.
– Haluamme sinne menevien sotilaiden pohtivan tätä samaa, onko tällainen ihmisten kohtelu oikein juutalaisuuden opetusten kanssa?
”Älkää vain puhuko”
Kiertomatkamme loppuu Abu Disin kylään, jossa entisen Jerikon tien katkaisee muuri. Tapaamme Nava Hefezin ystävän, palestiinalaiskauppias Ahmedin, joka muistelee lämmöllä aikaa ennen muuria. Silloin kauppa kävi hyvin ja kylässä riitti kävijöitä.
Sitten ihmiset erotettiin muurilla toisistaan. Vaikka matkaa naapuritaloihin on vain muutama kymmenen metriä, käytännössä he ovat saavuttamattomissa. Hefez suree Ahmedin ja muiden kyläläisten kohtaloa.
– Muuri ei ole ratkaisu turvallisuuskysymyksiin, sillä se erottaa ihmiset yhä kauemmaksi toisistaan. Paras ratkaisu on Israelin ja palestiinalaishallinnon turvallisuuspalvelujen yhteistyö, ja se, että ihmiset kohtaavat toisensa.
Ahmedin kaupan vieressä olevan muurin takana sijaitsee myös Raamatusta tuttu Betania, jonne Jeesus tuli tapaamaan Marttaa ja Mariaa sekä heidän veljeään Lasarusta. Palestiinalaiset lohkaisevat, ettei Jeesus pääsisi sinne enää muurin takia.
Rabbi Nava Hefez muistuttaa kipa päässään meitä vieraitaan vielä kierroksen lopuksi:
– Olkaa aktivisteja ja tehkää jotakin, älkää vain puhuko.
Kirjoittaja on Kirkon Ulkomaanavun Lähi-idän ohjelmapäällikkö.
Kuva: Olli Pitkänen. Rabbi Nava Hefez Betlehemin Gilon tarkastuspisteellä Yhteisvastuukeräyksen yhteyshenkilöiden kanssa.
Lue myös:
Israelin ystävä lähti ihmisoikeustarkkailijaksi – järkyttyi palestiinalaisten ghettoutumisesta