Haukiputaan pian eläkkeelle jäävä kirkkoherra Jaakko Kaltakari on viihtynyt maalaispappina, joka kohtaa seurakuntalaisiaan myös lenkkipoluilla ja kassajonossa. Hän on huolissaan lisääntyneestä, liiallisesta byrokratiasta seurakuntien eri työaloilla ja toivoo kirkon johdon puuttuvan asiaan.
Kuka olet? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?
Olen Jaakko Kaltakari. Jään eläkkeelle Haukiputaan kirkkoherran tehtävästä huhtikuun alussa 2015. Olen ollut kirkon palveluksessa 38 vuotta. Alkuaikoina olin lyhyet jaksot vt. kirkkoherrana Halsualla ja vt. kirkkoherrana Limingassa vuosina 1977-1978. Saloisten seurakunnassa olin virallisena apulaisena reilut kaksi ja puoli vuotta vuosina 1978-1980. Ensimmäinen vakituinen paikkani oli kirkkoherran virka Tyrnävän seurakunnassa, jossa olin peräti 24 vuotta. Kotiseurakunnassani Haukiputaalla olen ollut vuodesta 2005 alkaen aina eläkkeelle siirtymiseeni saakka yhteensä 10 vuotta.
Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi
Minulla on vaimo Helena, joka on ollut perheenäitinä ja sairaanhoitajana. Meillä on viisi lasta ja 15 lastenlasta. Työurani olen saanut tehdä maalaisseurakunnissa. Työuraani on rikastuttanut myös 10 vuoden jakso lääninrovastina ensin Limingan rovastikunnassa ja sitten Iin rovastikunnassa. Nykyisin Iin rovastikuntaa ei enää ole. Sen tilalle on perustettu Koillismaan rovastikunta.
Minkälainen koulutus sinulla on? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämän haasteisiin?
Olen suorittanut teologian kandidaatin tutkinnon Helsingin yliopistossa helmikuussa 1977 ja pastoraalitutkinnon vuonna 1979. Tutkinnot ovat antaneet hyvät perusavut työelämään. Käytännössä työ ja hyvien kollegoiden neuvot ja kirkon koulutus ovat antaneet välttämättömiä eväitä viran hoitamiseen.
Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?
En koe, että joku virkapaikka olisi ollut muita vaikeampi. Jokaisessa virkapaikassa ovat omat erityispiirteensä ja haasteensa. Ne ovat rikastuttaneet niin taitojani kuin kokemustani.
Mitä tulee virkaurani eri tilanteisiin ja tehtäviin, niin vaikeimpia ja haastavimpia papin työssä ovat olleet koskettavien, äkillisten kuolintapausten hautaan siunaamiset (esimerkiksi tapaturmaisesti tai itsemurhaan kuolleiden hautaan siunaamiset) ja niihin liittyen surevien omaisten lohduttaminen ja tukeminen. Jumalan avulla niistäkin on selviydytty. Tällaisissa tilanteissa pappi tuntee kouriintuntuvasti oman pienuutensa niiden kysymysten äärellä, joihin me ihmiset emme saa vastauksia.
Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?
Papin työssä olen nauttinut suuresti seurakuntalaisten kohtaamisista aidossa arjen elämässä. Maalaispappina samalla paikkakunnalla asuessa seurakuntalaisten parissa kehkeytyy aitoja ja hauskoja tapaamisia milloin kaupan kassajonossa, milloin lenkkipolulla tai kylän raitilla. Tällaiset kohtaamiset ovat seurakuntapapin elämän voimavara ja suuri rikkaus.
Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?
Kotikäynnit ja perhetapahtumat ovat jääneet lämpiminä ja vahvimpina muistoina mieleeni.
Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?
Työni hyviä puolia ovat olleet monipuolinen ja rikas tehtävien kirjo. Papin perustyö, julistus, sielunhoito ja pyhät toimitukset ovat olleet vastapaino kirkkoherran viran hallinnollisiin tehtäviin. Näin on säilynyt sopiva tasapaino viran eri tehtävien kesken. Työni huonoihin puoliin on puolestaan kuulunut itsensä hajottaminen niin moniin eri tehtäviin. Mutta tähänkin on saanut kasvaa vuosikymmenten aikana.
Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?
Hyvä parisuhde, oma perhe, lapset ja lastenlapset ovat olleet tärkeä voimavara työssä jaksamiseen. Tietysti omakohtainen ja yhteinen usko Jumalan kansan rakkaudessa on papin virassa ollut minulle välttämätön voimavara ja lahja. Muuten en olisi jaksanut olla paimenen tehtävässä. Säännöllinen liikunta ja yhteydenpito ystäviin ovat antaneet voimia työhöni.
Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?
Hallinto ja byrokratia ovat lisääntyneet paljon 38 virkavuoden aikana. Kaikilla kirkon työntekijöillä jää yhä vähemmän aikaa perustehtävän hoitamiseen. Tähän toivoisin kirkkomme johdon puuttuvan käytännön tasolla. Muuten seurakuntalaiset jäävät kohtaamatta heidän arjessaan. Jumalan sanan arvopohja kirkon päätöksissä ja ratkaisuissa on valitettavasti ohentunut näiden vuosikymmenten aikana. Tämä huoli on monien kirkon jäsenten, pappien ja päättäjien yhteinen. Kirkko seisoo ajan myrskyissä olemalla uskollinen Raamatun sanalle, Jumalan ilmoitukselle.
Mihin suuntaan toivot kirkon ja oman työalasi kehittyvän jatkossa?
Kohtaamisen kirkosta on tarpeellisesti puhuttu kirkon strategiassa. Meidän työntekijöiden ja päättäjien tarvitsee tehdä yhteistyötä perustehtävän hyväksi. Siihen liittyy aivan olennaisesti työntekijöiden ja seurakuntalaisten kohtaaminen kasvokkain seurakuntien arjessa ja juhlassa.
Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?
Toivon, että jokainen työntekijä on uskollinen Jumalan sanalle ja saamilleen lahjoille kirkon eri tehtävissä. Tällöin saamme yhdessä iloita työmme hyvistä hedelmistä. Yhdessä tekeminen ja yhdessä sitoutuminen tavoitteisiin tuottaa hyviä tuloksia.
Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?
Oman hiippakuntani molemmat piispat, edellinen ja nykyinen ovat isällisesti kannustaneet ja rohkaisseet minua tehtävieni hoitamisessa.
Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?
Säännöllinen liikunta ja metsätyöt kesämökin metsäpalstalla ovat mieluisia harrastuksia. Eläkeläisenä haluan antaa enemmän aikaa lähimmille. Mieluisan kirjallisuuden lukemiseen jäänee myös enemmän aikaa.