Oivallus hiljaisuuden retriitissä: Pimeän pelko ei johdu pimeästä

Ihminen tarvitsee sopivassa suhteessa valoa ja pimeää. Ankaria aikoja on ollut aina ja tulee aina olemaan. Niiden keskellä tarvitsemme pysähtymistä, lepoa ja armon vilahduksia, Emilia Karhu kirjoittaa. Kuva: Emilia Karhu

Toisinaan pimeä aiheuttaa minussa kauhua, toisinaan se masentaa. Mutta voi se olla myös suloinen mahdollisuus lepoon ja vastavoima loputtomalle tehokkuudelle. Hiljaisuuden retriitissä ihmettelin valon ja pimeän rajalla vanhojen virsien viisautta ja pelkojeni syvyyttä – ja sitä, miltä mahtoi näyttää vanhan saaristopitäjän keskiaikainen kirkko ensimmäisenä adventtina satoja vuosia sitten. Hiljaisuus herkistää aistit, sanotaan. Totta se on….

Etkö ole vielä tilaaja?

Tutustumistarjous uusille asiakkaille!
Pääsy kaikkiin Kotimaa.fi artikkeleihin ja näköislehtiin vain 1€ kuukausi. Kuukauden jälkeen tilaus jatkuu automaattisesti 9.90€/kk. Voit lopettaa tilauksen milloin tahansa, ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Oletko jo tilaaja? Kirjaudu tästä

Ilmoita asiavirheestä
Edellinen artikkeliTule, äiti, lietesi luo, tule penkilles, taatto
Seuraava artikkeliModerni tietomme ihmislajin evoluutiosta on tehnyt Eeden-kertomuksesta uskottavamman kuin aiemmin

Ei näytettäviä viestejä