Eräs asia on syytä tehdä selväksi heti: Reetta Andolinin vastikään ilmestynyt esikoisromaani Unelma (Tammi) ei ole autofiktiota.

Tällainen virheellinen mielikuva kirjasta saattaisi syntyä, sillä Andolinilla on kirjan päähenkilön Hannan kanssa aika paljon yhteistä.

Romaanihenkilö Hanna on nuori, uskovainen perheenäiti, joka unohtaa lasten sienisaaliin taikinatiinuun. Vahingosta syntyy aihio täydellisen venyvästä kasvijuustosta, ja sen ympärille Hanna perustaa ystävänsä kanssa startup-yrityksen.

Reetta Andolin on kasvanut tiukkarajaisen uskonnollisen yhteisön sisällä

TODELLINEN HENKILÖ Reetta on nyt jo pitkän uran ruokateollisuudessa tehnyt elintarvikekemisti, joka tunnetaan parhaiten nyhtökauran keksijänä. Sitä valmistaneen Gold & Green Foodsin hän perusti melkein kymmenen vuotta sitten yhdessä lukiokaverinsa Maija Itkosen kanssa.

Vähemmän tunnettua on se, että kirjansa päähenkilön tapaan myös Reetta Andolin on kasvanut tiukkarajaisen uskonnollisen yhteisön sisällä. Toisin kuin romaanihenkilö Hanna, todellinen henkilö Reetta kuitenkin irtautui liikkeestä jo vuosia ennen tutustumistaan startup-maailmaan.

Etninen lestadiolainen. Niin Reetta Andolin, 47, oman suhteensa nuoruutensa herätysliikkeeseen nykyään määrittelee.

– Olen vahvoista lestadiolaisista suvuista, hän sanoo.

Lapsuutensa ja nuoruutensa Andolin vietti Hämeenlinnassa esikoislestadiolaisessa kodissa.

Naimisiin hän meni nuorena, ja pian syntyivät myös ensimmäiset lapset. Sunnuntaisin perhe kävi seuroissa.

Samaan aikaan eteni kuitenkin myös toinen tarina. Lukion jälkeen Andolin alkoi opiskella Helsingin yliopistossa luonnontieteitä ja hakeutui töihin ruokateollisuuteen.

Töiden kautta maailma avartui niin, että vähitellen seuroissa käyminen alkoi tuntua mahdottomalta.

– Tai ei se ollut edes tunneasia. Ei vaan ollut enää mahdollista käydä.

Syitä liikkeen jättämiseen oli monia, mutta suurin oli se, ettei Andolin enää uskonut liikkeen opetukseen. Oli mahdotonta seistä viikolla Lontoossa täpötäydessä metrovaunussa ja istua sunnuntaina seuroissa, joissa sanottiin että vain lestadiolaiset pääsevät taivaaseen.

Kun lapset alkoivat olla niin vanhoja, että he kuulivat mitä seuroissa puhuttiin, Andolin huomasi, ettei halunnut heidän omaksuvan liikkeen opetusta.

– En halunnut, että omat lapseni joutuvat kokemaan väärinä asioita, jotka eivät ole sen arvoisia. Itseään ei tarvitse pienentää.

ENTISET LESTADIOLAISET ovat kirjoittaneet viime vuosina lukuisia liikkeestä irtautumista käsitteleviä romaaneja.

Idyllin kääntöpuolena ovat tiukat rajat

Katja Kärjen Jumalan huone (2019), Suvi Ratisen Matkaystävä (2019) ja Pauliina Rauhalan Taivaslaulu (2013) kertovat vanhoillislestadiolaisuudesta irrottautumisesta.

Essi Ihosen Ainoa taivas (2018) on kasvutarina irti esikoislestadiolaisuudesta ja Erja Tulasalon Oranssi puutarha (2023) kertoo rauhansanalaisuudesta irtautumisesta.

– Tarinat ovat aina olleet, mutta ehkä niistä on vasta nyt mahdollista kirjoittaa, Andolin sanoo.

Monia irtautumista kuvaavia romaaneja Andolin on lukenut, mutta osan vain selannut läpi.

– Jotkut tulevat sillä tavalla lähelle, etten ole ollut siihen valmis. Olen halunnut säilyttää itselläni tietyn kuvan.

Andolinin oma kirja Unelma ei kuitenkaan ole tarina irtautumisesta. Hän halusi kirjoittaa romaanin nimenomaan kuvitteellisesta liikkeen sisäpuolisesta näkökulmasta.

Paikkana ja mielenmaisemana Hannan yhteisöä edustaa romaanissa Ranta. Siellä tavataan ystäviä ja järjestetään talkoita, ja sinne äidit tuovat lapsensa pyhäkouluun.

– Se on seesteinen ja pysähtynyt paikka. Huomasin kirjoittaessani viihtyväni siellä todella hyvin, Andolin sanoo.

– Se on vähän fantasiaakin, että olisi joku toisilleen täydellisen lojaali yhteisö, joka on aina ollut.

Idyllin kääntöpuolena ovat tiukat rajat. Niiden sisään ammatillisia unelmiaan tavoittelevan Hannan on vaikea mahtua.

Andolin kertoo huomanneensa, että hänen ystävänsä ovat tehneet kirjasta erilaisia tulkintoja omasta taustastaan riippuen.

Siinä missä liikkeen ulkopuoliset ovat nähneet Rantaan kokoontuvassa yhteisössä tiukkuutta ja ehdottomuutta, esikoislestadiolaisesta taustasta tulevat tunnistavat turvan, rakkauden ja lämmön. Niitä Andolin kertoo yrittäneensäkin kuvata.

– Silloin kun on hyväksynyt tietyt rajat, niin lämpö ehkä tuntuu.

Toinen tärkeä yhteisö kirjassa on Hannan ja hänen liikekumppaninsa Petran yritys ja sitä ympäröivä startup-maailma. Näiden kahden maailman rajalla Hanna joutuu taituroimaan.

Kirjassa Petra on vaativa johtaja, joka ei näe minkälaisten perhe-elämän paineiden keskellä Hanna elää.

– Siinä on kaksi erilaista yhteisöä. Toisessa on rajat ja toisessa täysin rajatonta, Andolin toteaa.

Andolinin mukaan Petra tekee kuitenkin juuri sitä, mitä startupin kaupallisen johtajan pitääkin tehdä. Visiönäärin tehtävänä on saada ”muurahaiset” tekemään oikeita asioita. Muuten mitään ei tapahdu.

– Tämän kirjan ero startup-tarinoihin on se, että se on kirjoitettu nörtin eli muurahaisen näkökulmasta. Siksi kaupallinen johtaja voi näyttäytyä jollain tapaa kohtuuttomana.

Reetta Andolin kertoo nuorena hävenneensä lestadiolaisuuttaan

ANDOLIN ALOITTI Unelman kirjoittamisen vuonna 2018 työskennellessään vielä Gold & Greenin teknologiajohtajana. Viisivuotisen kirjoitusprosessin aikana hän on ehtinyt olla mukana myös muissa startupeissa ja tuottavassa teollisuudessa ylipäänsä.

Kirjoittamisen kautta Andolin halusi käsitellä niitä lainalaisuuksia ja myös tragikomiikkaa, jota yrityksen alkutaipaleeseen voi liittyä. Sellaista mahtui myös Gold & Greenin alkuaikoihin, vaikka julkisuudessa yrityksestä kerrottiin lähinnä menestystarinaa.

– Usein ajattelin, että tietäisittepä vain mitä tehtaalla on tänäänkin ollut.

Vaikka Hannan uskonnollinen yhteisö kirjassa näyttäytyy osin idyllisenä, myös siihen liittyy omat kohtuuttomuutensa. Nekin ovat Andolihnille tosielämästä tuttuja.

– Lestadiolaisuus on hyvä paikka asua ja elää silloin, jos mahtuu mukaan. Minä en koskaan oikein mahtunut, eikä moni muukaan mahdu.

Lestadiolaisen naisen elämää säätelevät rajat eivät Andolinin mukaan välttämättä ole tarkkoja, mutta silti ne ovat olemassa. Nainen voi käydä töissä, mutta ei missä tahansa töissä. Lukea saa, mutta ei liikaa. Taidetta voi käydä katsomassa, mutta se ei saa olla intohimo.

– Olen miettinyt, että ehkä kyse on naisen halusta, jota yritetään suitsia.

Andolinin mieleen on jäänyt vierailu valokuvanäyttelyssä Kaapelitehtaalla 15-vuotiaana. Näyttely oli upea, ja Andolinista tuntui väärältä, ettei jotain niin kaunista saisi kokea.

– Se, että tekee jotain hyvää ja aivan tavallista, mutta se onkin liikaa. Se on se, joka minut sai lähtemään liikkeestä.

Kielteinen asenne taidetta ja kulttuuria kohtaan vaikuttaa Andolinin mielestä myös liikkeen ajatteluun.

– Kun sukupolvien ajan otetaan pois moni niistä asioista, jotka sivistää ja avartaa, niin vähitellen vaikutukset alkavat näkyä.

Andolin kertoo silti olevansa onnellinen niiden puolesta, jotka mahtuvat liikkeeseen. Kuulumisen tunne on asia, josta monet kai haaveilevat.

Toisaalta kirjassa kuvataan myös niitä ennakkoluuloja, joita lestadiolaiset suomalaisessa kulttuurissa kohtaavat. Hanna ei kerro omasta taustastaan muille, vaan pikemmin pelkää paljastumista.

Myös Reetta Andolin kertoo nuorena hävenneensä lestadiolaisuuttaan.

– Muistan joskus ajatelleeni, että on vaikea keksiä, mikä olisi sitä häpeällisempää. Kyllähän lestadiolaisuus herättää valtavasti ennakkoluuloja.

Nykyään Andolin kuitenkin ajattelee saaneensa esikoislestadiolaisesta liikkeestä paljon. Yhteisössä hän oppi muun muassa sovinnollisuutta. Eri mieltä voidaan olla, mutta sen ei pidä antaa rikkoa ystävyyttä.

– Kutsun sitä rakkaudellisuudeksi. Se liikuttaa minua edelleen todella paljon.

Liikkeestä Andolin oppi myös yhteisöllisen maailmankuvan, jossa merkitystä on aina myös toisilla ja toisten hyvällä. Omalla työ-
urallaan hän on pyrkinyt edistämään yhteistä hyvää työskentelemällä kestävämmän ruuantuotannon puolesta.

Yksilökeskeisessä kulttuurissa toimiminen tuntuu Andolinista edelleen vaikealta. Joskus toisten hyvää ajatteleva voi siinä jäädä jalkoihinkin.

– Uskon kuitenkin, että lopulta hyvä tulee aina takaisin.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä