”Nautin työstä, jossa näki kättensä jäljen”

Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan emäntä-vahtimestari Benita Läspä nautti asiakaspalvelusta ja lasten riemusta kesäleireillä. Epäsäännölliset työajat ja raskas nosteleminen ottivat joskus koville. Kirkon pitää olla kaikille avoin, hän sanoo. Ansaitut eläkepäivät alkavat pian.

Kuka olet? Milloin jäät eläkkeelle? Kuinka pitkän työrupeaman teit kirkon palveluksessa?

Olen Benita Läspä Kokkolasta ja jään eläkkeelle heinäkuun alussa. Olen työskennellyt Kokkolan ruotsinkielisen seurakunnan palveluksessa Mikaelsalin vahtimestari-emännän tehtävissä vuodesta 2006.

Kerro lyhyesti itsestäsi ja työurastasi

Olen pian 63-vuotias ja naimisissa. Olen kahden nyt jo aikuiseksi kasvaneen lapsen äiti ja kahden lapsenlapsen mummi. Olen ollut koko 45 vuotta kestäneen työurani palveluammatissa, koska viihdyn hyvin ihmisten kanssa. Ennen seurakuntatyötä olin 25 vuotta yhden ja saman firman palveluksessa. Kun firma lopetettiin, pääsin emännäksi seurakuntaan.

Minkälainen koulutus sinulla on tehtävään? Kuinka hyvin se antoi eväitä työelämään?

Minulla on kaupallinen koulutus ja lisäksi olen käynyt esimieskurssit. Aikaisempi elämänkokemus palveluammatissa on auttanut seurakuntatyössä, koska seurakunnassa palvellaan eri-ikäisiä ihmisiä niin iloisissa kuin surullisissakin tilaisuuksissa.

Mikä on ollut työurasi vaikein paikka?

Vaikein hetki oli se, kun jäin työttömäksi vuonna 2005 ja lähdin yli viisikymppisenä hakemaan aivan uutta työpaikkaa uudelta alalta.

Mikä oli erityisen hauskaa tai mukavaa työssäsi?

Jokainen päivä on erilainen. On mukava nähdä, kun ihmiset ovat tyytyväisiä saamaansa palveluun. Hauskoja ovat myös kesäleirit. On ilo seurata lasten ja nuorten riemua, kun he pääsevät ulos merenrantaan.

Millaiset muistot ovat jääneet vahvimpina mieleen?

Minulla on hyviä muistoja lapsiperheille – ja tietysti kaikille muillekin seurakuntalaisille – järjestetystä Mikaelmessusta. Myös eläkeläisille järjestetyt juhlat ovat jääneet vahvasti mieleen.

Mitkä olivat työsi hyvät ja huonot puolet?

Työssä on hyvää se, että se on aika itsenäistä. Saan suunnitella ruokalistoja ja leipoa. Mukavaa on myös nähdä oman työnsä jälki konkreettisesti.

Huonoja puolia työssä on ollut sen raskaus. Työhön kuuluu paljon nostamista ja kantamista. Hankalaa on ollut myös se, että töitä joutuu tekemään usein iltaisin ja viikonloppuisin. Kesäisin työ on ollut vuorotyötä.

Mistä ammensit voimaa työssä jaksamiseen?

Liikun ulkona luonnossa, kotona ja puutarhassa.

Miten kirkko on muuttunut työssäoloaikanasi?

Kirkko on tullut ihmisläheisemmäksi.

Mihin suuntaan toivot kirkon kehittyvän?

Toivon kirkon kehittyvän avoimempaan suuntaan, niin että se palvelee kaikkia ihmisiä.

Kirkon palveluksessa työskennellessäni olen oppinut tajuamaan, kuinka laajaa, monipuolista ja tärkeää on seurakuntien diakoniatyö. Diakoniatyöntekijöitä kohtaan tunnen erityistä myötätuntoa ja toivon heille voimaa raskaaseen työhön.

Minkä viisauden tai elämänohjeen haluaisit jättää kirkossa työskenteleville?

Palvelkaa iloisin mielin kaikkia ihmisiä, tasapuolisesti ja tasa-arvoisesti.

Onko joku esimies jäänyt mieleesi erityisen hyvänä urasi varrelta? Miksi?

Minulla on ollut montakin hyvää esimiestä, mutta en lähde tässä nimeämään ketään. Se aina lämmittää mieltä, kun saa työstään kiitosta ja palautetta.

Mitä harrastat? Mitä aiot tehdä eläkeläisenä?

Harrastan marjanpoimintaa, kalastusta ja talvella myös pilkkimistä. Käyn vaeltamassa mieheni kanssa Lapin tuntureilla. Eläkkeellä harrastan varmaan näitä kaikkia enemmän. Lisäksi toivon, että ehdin matkustaa ja olla lastenlasteni kanssa.

Kuva: Eija Ahokangas. Benita Läspä kaataa kahvia eläkeläisjuhlassa.

Edellinen artikkeliPääseekö eläketeologi vielä väitöstutkijaksi?
Seuraava artikkeliSeurakunta pystyttää kappelin Kalajoen Loma-asuntomessuille

Ei näytettäviä viestejä