Kuuluuko aate tai usko niille, jotka pitävät siitä eniten meteliä? Tuskin.  Olen kasvanut kodissa, missä kristinusko oli osa jokapäiväistä elämää. Silti ajatus siitä, että olisin nuorena kovaan ääneen uskostani mekastanut ja huutanut, tuntuu vieraalta. Ei välttämättä väärältä, mutta vieraalta. Osa ujoudesta selittynee kulttuuriympäristöllä: ehkä kristinusko ei 1990-luvulla syntyneissä nuorisoporukoissa ollut kaikkein cooleinta. Osa julistamattomuudesta liittynee…