Islamilaisessa maailmassa ryhdyttiin viimeistään Iranin vuoden 1979 vallankumouksen myötä entistä avoimemmin vierastamaan aiemmin länsimaista ja sosialismista omaksuttuja yhteiskunnallisia periaatteita. Profaaneja ideoita kestävämpää tapaa rakentaa oikeudenmukaisempaa yhteiskuntaa on etsitty islamista.

Länsimaissa perinteiset kirkot alkoivat 1970-luvulta alkaen kiihtyvästi menettää jäseniään ja asemiaan ja kriisiytyä sisäisesti. Elleivät kehitysnäkymät muutu, voi kysymyksenä yhä useammin olla: kuka sammuttaisi lopulta valot?

Sen sijaan monilla uusilla kristillisillä yhteisöillä ja kirkoilla menee usein paremmin.

Lännen kirkkojen neuvottomuuden akanvirtana on kuitenkin kolmannen maailman kristinuskon edelleen jatkuva nopea kasvu. Afrikasta on tullut väekkäin kristitty manner. Kiinassakin kristittyjen määrä kasvaa.

Valtavan katolisen kirkon poliittinen painoarvo on globaalisti huomattava ja demografinen painopiste yhä etelämmässä.

Ortodoksisessa maailmassa suurin eli Moskovan patriarkaatti on voimistuessaan ryhtynyt tai pakotettu Kremlin vallanpitäjien äänitorveksi ja politiikan välineeksi.

Nousevassa Intiassa hindulaisuus on saanut myös nationalistista poliittista roolia. Kiinan, Japanin ja monen muun kansan alkuperäisuskonnot voivat nekin taas nousta osaansa.

Uskonnot kulttuurien ytiminä ovat palanneet. Jos ne ikinä oikeasti poissa olivatkaan.

VIIMEISTÄÄN Karl Marxista (1818–1883) ja Ludwig Feuerbachista (1804–1872) alkaen esitetty uskontokritiikki ja myöhemmät ennustukset uskontojen kohtalosta menivät metsään: ne eivät ole häviämässä.

Pikemminkin kuihtumassa voi olla yltiöprofaani, usein kenties liberaalisti tai jopa kulttuurimarxilaisesti orientoitunut maailmankatsomuksien mosaiikki. Erikoista kyllä sen eräisiin ideoihin voivat olla kytköksissä myös monet vanhat läntiset valta- tai kansankirkot.

Monien länsimaiden vaalit ovat viime vuosina viestittäneet poliittisesta muutoksesta, joiden taustalla on usein ollut myös uskonnollisia motiiveja. Yhdysvalloissa tämä on ollut ilmiselvää jo vuosikymmenien ajan, mutta muutos näyttää siirtyvän myös perinteisesti hillitympään Eurooppaan.

Trendi ei tarkoita, etteivät läntiset yhteiskunnat ja niiden instituutiot pysyisi sekulaareina. Totta kai ne pysyvät ja niin niiden pitääkin. Mutta ehkäpä maailmassamme lisääntyy ymmärrys siitä, että kristinusko on imeytynyt niihin kaikkiin ja jopa sekularismin parhaisiin ideoihin – ja että kirkot ovat osa kansakunnan elämää.

Armo ja oikeudenmukaisuus eivät ole mitään tyhjästä käsiimme pudonneita periaatteita.

ERITYISESTI EUROOPASSA sekularismi voi hyvin. Taantuvat perinteiset kirkot ja uusi uskonnollisuus eivät välttämättä aina ja kaikkialla kohtaa. Toisaalta elpymistäkin varmasti tapahtuu.

Maailman lähitulevaisuus näyttää narratiivien kirjavuudesta huolimatta erilaisten signaalien perusteella jonkinlaiselta eri elämänalueiden konservatiivisuuden paluulta. Ilmiöön liittynee myös perinteistä tai metamorfoitunutta uskon maailmaa.

Lähivuosikymmenet todistanevat yhteiskuntien ja uskontojen lisääntyvää polarisaatiota ja murenemistakin, sekä monenlaisia kulttuuritaisteluja ja poliittisten agendojen muutoksia.

Jotakin uutta on edessä.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä