Joulu ja uusi vuosi ovat välitilinpäätösten aikaa. Moni kääntää katseensa pohdiskellen ja summaillen menneeseen, moni suuntaa katseensa tulevaan. Mitä minä toivon ensi vuodelta, mitä voisin tehdä paremmin? Entä missä kohdin voisin päästää itseni helpommalla?
Erilaisia summauksia kuullaan myös valtionpäämiesten ja hengellisten vaikuttajien suusta. Omiin jouluperinteisiini kuului Elisabeth II:n kuolemaan asti kuningattaren joulutervehdyksen kuunteleminen. Elisabethin vakaa olemus asetti maailman kriisit aina mittasuhteisiin. Oli lohdullista kuulla rohkaisevia lauseita ihmiseltä, joka oli kruunattu tehtäväänsä vain seitsemän vuotta toisen maailmansodan päättymisen jälkeen. Elisabethin usko tulevaisuuteen antoi motivaatiota olla vaipumatta pessimismiin.
Elisabeth tunnettiin hengellisenä ihmisenä ja kuningas Charles III tuntuu vaalivan äitinsä perintöä. Tänäkin vuonna Buckinghamin palatsin joulutervehdyksessä palattiin joulun peruskertomuksen äärelle Betlehemiin. Erityisesti Charlesin muotoilu siitä, miten enkelit toivat paimenille sanoman toivosta, tuntui tässä maailmanajassa liikuttavalta.
Maailma todella on toivon sanoman tarpeessa. Kulunut vuosi 2023 iskosti uudenlaista kyynisyyttä ihmisten mieliin. Sota Ukrainassa jatkuu ja Gazan sota alkoi. Poliittisille väännöille, kinoille ja kiistoille ei näy loppua. Talous sakkaa. Moni jakaa kokemuksen siitä, että minä pienenä ihmisenä en mahda mitään. Kuva on liian suuri, asiat liian vakavia.
Paavi Fransiscuksen joulusaarnassa sivuttiin myös sodan julmaa logiikkaa ja maailman täyttävää aseiden melua. Fransiscus muistutti, että Jumala ei ”kumoa vääryyksiä ylhäältä voimalla, vaan alhaalta rakkaudella”. Fransiscus muistutti, että ”Jumalan tapa olla” on ”läheisyys, myötätunto, hellyys”.
Samasta toivon ja lähimmäisyyden tärkeydestä muistuttivat muutkin. Myös Luterilaisen maailmanliiton pääsihteeri Anne Burghardtin uuden vuoden tervehdyksessä löydettiin toivorikkaita näkökulmia. Tärkeimpänä ohjeena Burghardt muistuttaa kanssakristityitä Paavalin sanoin: ”Kaikki, minkä teette, tehkää rakastavin mielin”. Ehkä siinä piilee lohdullinen ohje maailmantuskaa poteville: pienikin teko rakastavin mielin voi vaikuttaa suureen maailmaan. Opetetaanhan Talmudissakin – kun pelastat yhden ihmisen, pelastat kokonaisen maailman.
Kun kääntää katseen ensi vuoteen, voi toivoa toivoa ja pohtia, mitkä pienet lähimmäisyyden ja toivon teot voisivat kirkastaa omaa ympäristöä. Sillä toivossa olemme pelastetut.