Voi tuntea myös väärin. Tämä mieheni sukulaisen kauan sitten tokaisema lausahdus elää perheessämme ihan omaa elämäänsä. Siihen palataan yhä uudestaan sekä ironisesti että puoliksi tosissaan.
Teologinen Aikakauskirja on omistanut kokonaisen numeron (1/2026) teemalle uskonto ja tunteet. Aihepiiri on ikuisesti ajankohtainen ja siihen nähden sitä on tutkittu varsin vähän.
Olemme oppineet, että jokainen on vastuussa omista tunteistaan. Toisaalta tunteet ovat syvästi sosiaalisia ja niiden tulkinta tapahtuu aina tietyssä ajassa, kulttuurissa ja yhteisössä. Niiden välityksellä käytetään myös valtaa.
Uskonto voi olla voimakas tunteiden lähde, ja toisaalta uskonnolliset yhteisöt usein myös määrittelevät vahvasti tunteiden tulkintaa ja ilmaisua sekä niiden sopivuutta tai sopimattomuutta.
Jos ihminen joutuu syystä tai toisesta pois uskonnollisesta yhteisöstään, tilanne on vaikea myös tunnetasolla. On opeteltava uudet tavat tulkita omia tunteita ja ympäröivää maailmaa.
USKONNOLLISTEN TUNTEIDEN tutkimus on vaikeaa muun muassa siksi, että suomen kielen sana tunne tarkoittaa niin monia eri asioita. Yksi tapa tarkentaa määrittelyä on puhua erikseen affekteista ja emootioista. Affekti on ruumiillinen, esikielellinen reaktio. Emootioksi affekti muuttuu, kun se jäsennetään ja sanallistetaan kulttuurisesti.
Kun säpsähdän kovaa ääntä, kyseessä on affekti. Emootiosta voidaan puhua, kun hahmotan, että pelästyin ääntä, koska se toi mieleeni jonkun aiemman uhkatilanteen.
Uskonnollinen affekti voi virittyä vaikkapa tietyn pyhän tilan, musiikin tai ruumiin liikkeiden myötä. Sen emotionaalinen tulkinta puolestaan riippuu paljon siitä, millaisia selityksiä omassa seurakunnassa tai herätysliikkeessä on kyseiselle affektille opetettu antamaan.
USKONTO VOI auttaa selviämään vaikeiden tunteiden kanssa, olipa kyse yksilöllisestä kriisistä tai koko ihmiskuntaa uhkaavasta asiasta.
Tutkimusten mukaan rituaalit lievittävät ahdistusta, koska ne tuovat epäjärjestyksen ja vaikeasti nimettävien tunteiden keskelle hallinnan tunnetta. Uskonto tukee tunteiden säätelyä myös tarjoamalla selityksiä ja symboleja, joiden avulla vaikeat asiat integroituvat osaksi maailmankuvaa.
Jos ihminen joutuu syystä tai toisesta pois uskonnollisesta yhteisöstään, tilanne on vaikea myös tunnetasolla. On opeteltava uudet tavat tulkita omia tunteita ja ympäröivää maailmaa. On löydettävä uudet turvan ja lohdun lähteet.
Jonkinlaisia rituaaleja ihmiset tarvitsevat aina. Minua tuttu kaava rauhoittaa riippumatta uskoni tilasta. Siksi istun toisinaan tavallisessa jumalanpalveluksessa, ja siksi esimerkiksi kristillinen hautaan siunaaminen on minulle niin tärkeä.
Perinteisiin rituaaleihin saa liittyä, vaikka kaikki niihin ladatut merkitykset eivät tuntuisikaan itselle tosilta. Ei haittaa, jos tunnet väärin. Viime kädessä olemme kaikki väärässä, kun puhumme Jumalasta, sillä ”niin korkealla kuin taivas kaartuu maan yllä, niin korkealla ovat minun tieni teidän teittenne yläpuolella ja minun ajatukseni teidän ajatustenne yläpuolella”, sanoo Herra.
Lue lisää näkökulmia seurakuntaelämästä:
Näkökulma: Luottamushenkilönä istumalihakset kuluvat mutta syystä
Ilmoita asiavirheestä