Aloitin tiernapoikaurani nelivuotiaana. Muistan sen lumon: upeat muovikruunut, kalisevat puumiekat ja helposti opittavat sävelmät. Yläaste- ja lukioikäisenä musiikkiluokkalaisena harrastus saavutti huippunsa. Kirkkaasti muistan sen äänenmurrosikäisten äänten kaiun, kiireellä puetut keikkavermeet, aina tiellä olevan tähden, märkien kengien hajun, kolehtihaavien kolikoiden kilinän ja glögin. Laulut kantoivat, vaikka ryhmät muuttuivat. Musiikillinen laatu vaihteli. Meidän poikien into ei. 

Tilauskeikkojen lisäksi tiernapoikaryhmämme saattoi pistäytyä kaupoissa, kahviloissa tai ravintoloissa. ”Saammeko tulla laulamaan”, huusimme ovelta. Ja lähes aina saimme.

Tiernapoikien tulevaisuus on vaakalaudalla

Nyt taitaa aika olla toinen. Hysteerinen keskustelu siitä, mikä on kristillistä ja mikä ei, on leviämässä yllättäviin paikkoihin. Tänä syksynä on ehditty puida jo barokkikonsertin perumista, sitä saadaanko koulussa lausua ruokarukous vaikka on vanhempien lupa sekä sitä onko Lucia-juhla liian kristillinen kouluihin. 

Käytänteitä on syytä tarkastella ja pohtia. On tärkeää, että keskustelua käydään. Nyt viimeisin Iltalehden uutinen kuitenkin raastoi rintaani. Tiernapoikien tulevaisuus on vaakalaudalla!

EI OLE liioiteltua todeta, että tiernapoikaperinne on viimeisen kymmenen vuoden aikana kulkenut kohusta toiseen. Ensin kritiikin keskiöön nousi Murjaanien kuninkaan mustattu naama. Moni heräsi yhtäaikaa siihen, että Herodesta kumartamaan pakotetun kuninkaan maskeeraus on rasistinen. Yhteyksiä nähtiin ja luotiin yhdysvaltalaiseen blackface-keskusteluun. 

Myös ”Murjaanien kuninkaan” nimestä käytiin kipakkaa keskustelua. Lopputulemana todettiin, että ”murjaani” on loukkaava nimitys. Tiernasäätiö ehdotti, että hahmon nimi muutettaisiin Maurien kuninkaaksi.

Mustatuista kasvoista ja nimenvaihdoksesta tuskin on haittaa esitykselle, tuleehan perinteiden elää. Minäkin ehdin aktiivitiernapoikapalvelukseni aikana palvella kovin monenlaisissa variaatioissa: oli lyhennettyä versiota päiväkotien tarpeisiin ja neliäänistä sovitusta paremmin harjoitetulla kvartetilla. Asusteetkin mukautuivat: joskus saimme käyttää musiikkiluokkien hyviä varusteita, joskus sovelsimme ja käytimme ties mitä kaapin perukoilta löytyneitä tamineita.

Edes lukumäärämme ei ollut vakio – muistan meitä joskus olleen mukana viisi tai kuusikin. Viides hahmo, Kyppä Kiinanmaalta, saattoi toimia kolehdinkerääjänä, ja knihtejäkin taisi joskus olla kaksi.

Perinteet elävät: kukin tiernapoikaryhmä on tietysti itsensä näköinen ja kuuloinen. Maskeeraukset ja pienet nimipäivitykset ovat sivuseikkoja. 

NYT ON esille noussut kuitenkin uusi ongelma, tiernapoikien kristillisyys. Iltalehti keräsi Suomen suurimpien kaupunkien tietoja siitä, esitetäänkö kouluissa yhä tiernapoikia. Vastaus oli enenevissä määrin kielteinen, Oulua lukuunottamatta. Iltalehden mukaan ongelmaksi on muodostunut nimenomaan tiernapoikien ”kristillinen sanoma”.

On tietysti itsestäänselvyys, että Jeesuksen syntymän ympärille rakentuva laulunäytelmä on läpeensä kristillinen, vaikkei itse Jeesusta kuvaelmassa nähdäkään. Mutta voi hyvänen aika: eihän koko joulusta saa kristinuskoa pois pesemälläkään! Tiernapoikien suhteen jos joskus olisi syytä osata erottaa kristillinen kulttuuri ja uskonnonharjoitus toisistaan. 

Kun mietin poikaporukoita, joissa olen kasvanut, en äkkiä keksi toista harrastusta tai perinnettä, joka saisi yläasteikäisen poikajoukon pukeutumaan, laulamaan ja näyttelemään yhdessä. Mitä ilmaisua, mitä eläytymistä! Siellä me lauloimme, oman uskonnon lukijat ja ET-oppilaat, eri etnisistä taustoista tulevat ja eri tavoin ajattelevat. Tiernapojat yhdisti. 

Tiernapojat ei ole uskonnonharjoittamista vaan perinnettä

JOS JA kun ilmeisesti tästä ollaan laajalti luovuttu, vaadin saada tietää, mitä tulee tilalle? Mikä on se mukaansatempaava kokonaisuus, joka saa varhaisteini-ikäiset nuorukaiset innolla esiintymään ja tienaamaan samalla kolikoita vaikkapa luokkaretken hyväksi?

Iltalehden mukaan ”Opetushallitus on linjannut, että Tiernapoikia saa esittää koulussa, kunhan esityksestä tiedotetaan etukäteen huoltajille ja esityksen rinnalle järjestettäisiin tarvittaessa myös vaihtoehtoista ohjelmaa”. Miten tämä voi olla edes mahdollista? 

Tiernapojat ei ole uskonnonharjoittamista vaan perinnettä. Ja jos tälle tielle todella lähdetään, ehdotan, että antaa Pyhästä Nikolaoksesta muistuttavan Joulupukinkin sitten mennä pesuveden mukana. Parasta olisi ehkä leimata tunnustuksellisiksi myös tähdet. Kuten Tiernapoikien Mänkki muistuttaa: ”Tähti oli Jumalalta ulos lähetetty”, jotta tietäisimme piltin Peetlehemissä syntyneen. 

En toivo tätä millään viekkaudella enkä vääryydellä, vaan pitkän linjan tiernapoikana: ei sotketa tiernapoikia tähän polarisoituneeseen keskusteluun. Ei tehdä siitä käsikassaraa tässä väännössä. Sitä minä toivon, ja tähteeni kynttilänpätkää.

***

Uuden tilaajan etu: Ensimmäinen kuukausi vain 1€!

Innostutko ajankohtaisista aiheista ja laadukkaasta merkityksellisestä sisällöstä? Jos et ole vielä Kotimaan digitilaaja, nyt on loistava hetki tutustua mediaan ja aloittaa tilaus. Saat ensimmäisen kuukauden erikoishintaan vain 1€, ja pääset syventymään kiinnostavaan sisältöömme välittömästi.

Erikoistarjous on voimassa vain rajoitetun ajan ja ainoastaan uusille asiakkaille.

Kuukauden tutustumisjakson jälkeen Kotimaan digitilaus jatkuu automaattisesti hintaan 9,90€/kk, voit perua tilauksen koska tahansa ennen seuraavan laskutuskauden alkua.

Ota kaikki irti Kotimaasta – napsauta tästä!

Ilmoita asiavirheestä