Jukka Keskitalo kertoo Kotimaa24:lle kantojaan kansanedustajaryhmän tällä viikolla jättämään aloitteeseen tasa-arvoisesta avioliittolaista. Kotimaa24 esitti Keskitalolle viisi kysymystä.
1. Joukko kansanedustajia jätti 28.9. lakialoitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista? Miltä aloitteen sisältö vaikuttaa luterilaisen kirkon kannalta?
– Vastaan kaikkiin näihin kysymyksiin kirkkolainsäädännön ja kirkon voimassaolevien kannanottojen pohjalta, enkä pyri ilmaisemaan, miten asioiden kirkon näkökulmasta katsottuna pitäisi tulevaisuudessa olla. Tämä on piispojen ja kirkolliskokouksen tehtävä.
– Piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen viimeksi vuonna 2011 toteama kirkon kanta on, että avioliitto on miehen ja naisen välinen liitto. Jos laki säädettäisiin esitetyssä muodossa, merkitsisi se kirkon ja yhteiskunnan avioliittomääritelmien eriytymistä toisistaan. Riippumatta kirkon avioliittonäkemyksestä, kyseessä olisi yhteiskunnallisesti merkittävä kulttuurinen ja historiallinen muutos avioliiton ymmärtämisessä, teknisesti lakimuutos on sen sijaan hyvin yksinkertainen. Lakiehdotus käytetty nimitys ”tasa-arvoinen avioliittolaki” pitää sisällään viestin, että nykyinen avioliittolaki olisi epätasa-arvoinen. Kirkko ei ole kannanotoissaan katsonut, että vain miehen ja naisen avioliiton mahdollistava avioliittolaki olisi syrjivä tai epätasa-arvoinen.
– Aikoinaan rekisteröityä parisuhdetta koskevasta lakiehdotuksesta antamassaan lausunnossa kirkkohallitus totesi, että yhtäläiset juridiset oikeudet tulisi hoitaa erillislainsäädännöllä. Tähän hetkeen sovellettuna tuolloin otettu kanta merkinnee sitä, että yhdenvertaiset juridiset oikeudet tulisi hoitaa parisuhdelakia eikä avioliittolakia muuttamalla.
2. Lakialoitteen jättäneet kansanedustajat perustelevat muun muassa uskonnonvapaudella sitä, että kirkot saisivat aloitteen mukaan jatkossakin itsenäisesti päättää, keitä vihkivät. Jos uskonnonvapauden pohjalta on vapaus päättää, keitä vihitään, syntyykö kuitenkin ongelma ihmisten yhdenvertaisuuden kannalta, jos kirkot eivät vihi kaikkia pareja?
– Sinänsä tämä yksityiskohta ehdotuksessa säilyttäisi nykytilan. Jo tällä hetkellä avioliittolain 16 § sallii uskonnollisten yhdyskuntien määritellä avioliittolain lisäksi vihkimisen muut ehdot ja muodot. Esimerkiksi luterilainen kirkko edellyttää vihittäviltä kirkon jäsenyyttä ja rippikoulun käymistä. Koska tähänkään asti uskonnollisten yhteisöjen asettamia lisäedellytyksiä ei ole Suomen lainsäädännössä pidetty yhdenvertaisuuden näkökulmasta ongelmallisina, ei tätäkään seikkaa voitane sellaisena pitää, kun se perustuu uskonnollisen yhteisön oppiin.
3. Jos lakialoite menisi eduskunnassa läpi ja myös samaa sukupuolta olevia pareja voitaisiin vihkiä siviiliavioliittoon, rekisteröity parisuhde instituutiona lakkaisi. Mitä tämä tarkoittaisi juuri kirkossa hyväksytylle rukoukselle parisuhteensa rekisteröineiden puolesta?
– Kyseinen rukous on kirkolliskokouksen ja piispainkokouksen päätöksillä tarkoitettu juuri rekisteröidyn parisuhteen tilanteeseen. Käsitykseni mukaan rukous jäisi tähän käyttöön, sillä vaikka uusia rekisteröityjä parisuhteita ei enää solmittaisi, voisivat parisuhteensa aiemmin rekisteröineet henkilöt pyytää rukousta. Ymmärrän niin, että ilman piispainkokouksen ja kirkolliskokouksen nimenomaista päätöstä rukouksen tarkoitusta ja kohdetta ei voitaisi muuttaa tai laajentaa.
4. Jos lakialoite saisi eduskunnan hyväksynnän, jouduttaisiinko nykyistä kirkkolakia ja -järjestystä muuttamaan? Kirkkojärjestyksessä todetaan muun muassa, että ”avioliitto, joka on solmittu muussa kuin evankelis-luterilaisen kirkon käyttämässä järjestyksessä, voidaan pyydettäessä siunata”.
– Kirkkojärjestys puhuu avioliiton yhteydessä kihlakumppaneista, jotka avioliittolaissa on määritelty mieheksi ja naiseksi. Kirkkokäsikirjassa avioliittoon vihkimisen kaavasta käy ilmi, että kirkko tarkoittaa kihlakumppaneilla ja aviopuolisoilla miestä ja naista. Sinänsä kirkkokäsikirja on yhtä sitova kuin kirkkojärjestys, koska se kirkon sisäisenä normistona hyväksytään kirkolliskokouksessa samalla määräenemmistövaatimuksella.
– Katsoisin siten, että kirkkojärjestyksen tai kirkkokäsikirjan muuttaminen on tarpeen ainoastaan siinä tapauksessa, että kirkko haluaisi nimenomaisesti määritellä avioliiton sukupuolesta riippumattomaksi. Ilman erillistä ja tietoista kirkon virallista päätöstä ei avioliiton kirkollisen siunaamisen kaavaa näin ollen voi soveltaa samaa sukupuolta olevaan siviilivihkimisellä vihittyyn aviopariin.
5. Jos lakialoite hyväksyttäisiin, millaisiksi kävisivät avioliittoa koskevat keskusteluasemat kirkossa?
– En lähde mielelläni spekuloimaan teoreettisilla asetelmilla. Ruotsin esimerkin valossa voinee kuitenkin sanoa sen verran, että koska lakialoitteen keskeinen argumentti on tasa-arvon toteuttaminen, tosiasiallinen paine kirkkojen ja muiden uskonnollisten yhteisöjen omien käytäntöjen muuttamiseksi tulee todennäköisesti jatkumaan ja voimistumaan. Kysytään tähän tapaan: jos yhteiskunnan puolella edistetään tasa-arvoa, miksi ei kirkoissa? Kirkko ei siis todennäköisesti tule välttymään mahdollisen uuden lain aiheuttamilta ristiriidoilta.
Lue aiemmista uutisista, mistä kansanedustajien lakialoitteessa on kyse:
Kansanedustajat tekivät aloitteen tasa-arvoisesta avioliittolaista