Urkumusiikki tervehtii ensimmäisenä Lauttasaaren kirkon ovella. Pitkän kirkkosalin toisessa päässä, alttarin vieressä urkujen soittaja on syventynyt Johan Sebastian Bachin urkusävellykseen.
– Tähän uppoutuu helposti niin, ettei kuule eikä näe mitään muuta, naurahtaa lopulta tulijat huomannut Helsingin Lauttasaaren seurakunnan kanttori Marjukka Andersson, 61.
Hän hymyilee, ja syystä. Joulukuussa Andersson sai kuulla tasavallan presidentin myöntäneen hänelle musiikkineuvoksen arvonimen. Hän on ensimmäinen arvonimen saanut naiskanttori.
Harvinaista arvonimeä Anderssonille hakivat eri järjestöt, kuten Kanttori-urkuriliitto, jonka puheenjohtajana hän on toiminut pitkään.
Vuodesta 1918 lähtien eri neuvoksien arvonimiä on jaettu noin 13 000 kappaletta. Saajista naisia on ollut vain reilu tuhat.
Anderssonin ansioluettelo on vaikuttava. Hän on diplomiurkuri ja musiikin maisteri. Toukokuussa hänelle tulee täyteen kolmekymmentä vuotta Lauttasaaren A-kanttorin virassa. Virkansa ohella hän on hoitanut lukuisia luottamustoimia eri järjestöissä, seurakunnassa ja kirkossa. Hän on opettanut urkujen soittoa Sibelius-Akatemiassa ja musiikkiopistoissa, konsertoinut ja johtanut kuoroja.
Urkumusiikki iskee
Helsingistä kotoisin oleva Andersson löysi kirkkomusiikin yllättäen viisitoistavuotiaana. Hän oli yksin kotonaan ja kuunteli Bachin urkumusiikkia.
– Silloin tiesin, että haluan opetella soittamaan urkuja, Andersson nauraa.
Harva muistaa, että muutamaa vuotta aikaisemmin Anderssonin haave olisi voinut jäädä pelkäksi haaveeksi. Kanttorin virka oli avattu naisille vasta vuonna 1963.
– Pitkään ajateltiin, ettei naisen kannata kouluttautua. Esimerkiksi nyt 77-vuotiasta anoppiani ei otettu eläinlääkärin oppiin. Koulutus olisi kuulemma mennyt hukkaan, kun ”lasten synnyttyä nainen olisi kuitenkin jäänyt kotiin”, Andersson kertoo.
Hän iloitsee, ettei naiskanttoreista syntynyt samanlaista vääntöä kuin naisten pappeudesta parikymmentä vuotta myöhemmin.
– Se keskustelu on ollut niin kovaa ja raastavaa.
Seurakunnan palvelijaksi
Levyn kuuntelun kokemus muistutti hengellistä heräämistä. Urkumusiikki tai ajatus ammattimuusikon urasta eivät olleet nuorelle piano-oppilaalle ennestään tuttuja.
– Kävin kuuntelemassa kesällä urkukonsertteja Tuomiokirkossa. Kokemus oli niin valtava, että teki mieli kiipeillä seinillä, Andersson nauraa.
Andersson pyrki ja pääsi opiskelemaan Sibelius-Akatemiaan vuonna 1972. Opinnoissa tutuksi tulivat niin liturginen musiikki kuin kuorolaulukin, kirkkomusiikin koko kirjo.
Kanttorin työssä Anderssonin johtoajatus on palvella seurakuntaa musiikin avulla. Hän työskentelee kaikkien ikäryhmien kanssa, mutta nuorisomusiikin hän on jättänyt muille työntekijöille.
– Ihan kaikkeen ei voi revetä, hän naurahtaa.
Yhteys seurakuntaan on Anderssonille niin tärkeä, että hän teki töitä kuusi vuotta saadakseen kirkkoon toiset urut kuoriin alttarin viereen. Parvella olevat urut ovat kaukana ja yhteys seurakuntaan heikompi.
Kirkkomusiikin puolustaja
Kirkkomuusikkojen edunvalvojana Andersson näkee saaneensa elää kirkkomusiikin nousukautta. Hän on kuitenkin huolissaan kirkkomuusikkojen aseman huonontumisesta seurakunnissa. Hän suree esimerkiksi Kirkkohallituksen alustavaa päätöstä jättää kanttorit mahdollisen uuden diakoniviran ulkopuolelle.
– Nähtävissä on selkeä linja aseman heikentämiseksi. Jos kirkko ei varjele kirkkomusiikkia, ei sitä kukaan muukaan tee, hän pohdiskelee.
Oleellista olisi kouluttaa ja työllistää osaavia kanttoreita tulevaisuudessakin. Ruotsissa on jo monessa paikoin siirrytty kokonaan pois perinteisemmästä urkumusiikista. Joidenkin kirkon uudistajien mielestä tämä olisi toivottava kehityssuunta Suomessakin, mutta Andersson ei näkemykseen yhdy.
Aivan yksin kirkkoa ei kuitenkaan voi syyttää tilanteesta. Andersson suree, etteivät lahjakkaat muusikot enää innostu entiseen tapaan kirkkomusiikista tai kanttorin virasta. Esiintyvän taiteilijan työ houkuttaa lahjakkaita muualle.
Anderssonille kirkkomusiikki ei olekaan pelkkä työ. Se on intohimo ja elämäntapa. Hän on sen intohimoinen puolestapuhuja ja opettaja.
– On hienoa saada jakaa tätä valtavaa aarteistoa muille ihmisille, Andersson hymyilee.
Katso myös Marjukka Anderssonin videohaastattelu ja Lauttasaaren kuoriurkujen esittely.