Rovasti, kanslianeuvos Simo Huhta kuoli 12.1.2026 Tampereella 81-vuotiaana. Hän oli syntynyt Pattijoella 6.7.1944.
Simo Huhta kuului vahvaan herännäissukuun. Äitinsä Aino Tengvallin puolelta Simo oli körttijohtaja Paavo Ruotsalaisen jälkeläinen suoraan alenevassa polvessa. Isä oli Lapualta hengellisen perintönsä ammentanut rovasti Kustaa Huhta, herännäisyyden johtomiehiä. Sukutausta näkyi siinä, kuinka Simo Huhta vietti heinäkuisia syntymäpäiviään herättäjäjuhlilla sukulaisten ja ystävien kanssa.
Teologiaa opiskelemaan lähtenyt poika asui herännäisylioppilaiden asuntolassa Körttikodissa. Osakunta- ja ylioppilastoiminta veti sosiaalisesti lahjakasta miestä puoleensa. Aikaansa hän seurasi tarkasti. Kirkon vanhakantaisuuteen nuori pappi suhtautui kriittisesti ja suorapuheisesti. Matalakirkollisena kansankirkon pappina Simo vierasti prelaattien juhlavia kasukoita ja hiippoja. Hän piti niitä ”kretonkikristillisyytenä”. Piispojen edessä hän ei turhia kumarrellut. Kirkon poika ja kirkon mies hän oli kuitenkin alusta loppuun asti.
Opiskeluaikojen purjehdusretkellä Simon katse pysähtyi sinipukuiseen kaunottareen Annikkiin. Aikaa ei juurikaan kulunut, kun körttipoika avioitui Antolan rukoilevaissuvun tyttären kanssa. Simon ja Annikin klaaniin syntyi neljä lasta, Katja, Ilkka, Liisa ja Jukka. Huhdan joukko oli vanhemmille rakas, kesäpaikka Jämsän Nahjulassa mieluisa kokoontumispaikka, jonne monet ystävätkin olivat tervetulleita. Naurua, asiaa ja tarjottavaa riitti. Antolan ja Huhdan sukukuoro lauloi äänissä ja ilahdutti monia juhlia.
SIMON TYÖURA alkoi Lahden Launeen seurakunnan pappina. Pisimmän työsaran hän teki kansanopistotyössä, ensin Jyväskylän opiston rehtorina, mutta pian Järvenpäässä Luther-opiston rehtorina ja sitten koko Seurakuntaopiston johtajana. Hänen johtajan kaudellaan opisto kasvoi, uudeksi työmuodoksi kehitettiin Uskonnonpedagoginen instituutti uskonnonopettajien tueksi ja oppilaitos kansainvälistyi muun muassa Euroopan ekumeenisten akatemioiden liiton kautta.
Hallinnollisesti taitavasta miehestä tuli kirkollisen järjestökentän uudistaja ja kehittäjä. Simon ansiona voidaan pitää Kirkkopalvelut-organisaation syntyä, jonka luominen kahdesta kirkollisesta järjestöstä Suomen Kirkon Seurakuntatoiminnan Keskusliitosta ja Sisälähetysseurasta edellytti erilaisten työnäkyjen diplomaattista sovittamista. Yhteisvastuukeräys, valtakunnalliset Kirkkopäivät ja Kotimaa-lehti olivat näkyvimpiä toimintamuotoja. Näissä kaikissa Simo Huhta oli päättävien elinten puheenjohtajana.
Simolla oli erityinen taito rakentaa yhteyksiä eri tahoilla toimivien ihmisten välille. Yhteistyötä virallisen kirkon ja kirkollisten järjestöjen kesken hän pyrki edistämään. Simon tunnuslauseeksi tuli Jär-Ki, järjestöt ja kirkko. Titteli kanslianeuvos kuvasi väsymätöntä alttiutta lähentää ihmisiä toisiinsa.
Kun kirkko 1990-luvulla aloitti Arvojen Akatemian nimellä kokoontuvat kurssit, takana oli Simon aloitteellisuus. Hänen toimestaan koottiin myös poliittisesti laajapohjainen Nälkäryhmä, jonka vetoomus syrjäytyneiden aseman kohentamiseksi tuli osaksi Paavo Lipposen hallituksen ohjelmaa. Työ oikeudenmukaisuuden toteutumiseksi oli Simon sydäntä lähellä. Häntä saattoi pitää aidosti kontekstuaalisena teologina, jonka työssä yhdistyivät juureva usko ja näkemyksellinen yhteiskunnallisuus.
KÖRTTINÄ SIMO pysyi loppuun asti. Usko Jumalaan ei ole mikään ihmisen suoritus. Hengellisyyteen ihmistä ei pidä pakottaa eikä hoputtaa. Muistelmiensa nimeksi Simo valitsi sanat ”Elämä on lahja”. Työnteossa Simo oli väsymätön, mutta elämän perusvireen ymmärsi vain, jos tiesi, että kaikki on lahjaa. Ihminen elää vain, koska Jumala pitää hänestä huolen. Kun sairasvuoteella ei enää ollut sanoja, sävel säilytti voimansa. Elämä päättyi virsien hyräilyyn.
Eero Huovinen
Ystävä ja kurssitoveri
Ilkka Mattila
Ystävä ja seuraaja