Kuvataiteilija Risto Vilho Olavi Vilhunen syntyi Kuopiossa 28.10.1945 ja kuoli kotonaan Vantaan Sotungissa 7.9.2025. Taiteilijanimi Leonardo da Vilhu kertoo hänen leikkisästä luonteestaan ja savolaisesta huumoristaan. Taiteen suurruhtinas ei kumartanut kuvia vaan elämää. Taide kasvatti Vilhun taidepuistosta elämänkeskuksen.
Vilhusen renessanssiruhtinasta ilmentävä charmi nostattaa myhäilevää ihailua ja leikkivää ihmetystä. Samanarvoisuutta korostamalla Vilhu vahvistaa luotettavuutta taiteen kaikkivaltiuteen. Miten lohduttaa hädässä ja kannustaa kauneudessa?
Risto Vilhusen taide vahvistaa luottamusta samanarvoisuuteen ja hyvyyden ihmeelliseen voimaan. Hänen sivistystään leimaa hillitön hilpeys. Hän heittäytyi paradoksien voimalla elämälle. Taide avaa roson ja repeämän kautta kestävän harmonian.
Risto Vilhunen kehitti taiteensa jo varhain 1960-luvun värikkäästä pop-estetiikasta maisema- ja renessanssihengen kultivoimaan arvokkuuteen. 75-vuotis juhlanäyttelylleen hän antoi vaativan nimen ”Jumalainen valo”.
Vilhunen oli ylpeä lajitietoisesta traditiostaan. Taiteen on latauduttava luovaksi lohduttajaksi, arjen innoittajaksi. Hänelle taide ja pyhyys eivät olleet omistettavaa vaan lahjoittavaa pääomaa.
Hänen renessanssinäkyynsä kuulunut keräilijän loitsusauva avasi hänen aarrekammionsa lukon. Kokoelmasta paljastui Pablo Picasson ja Edgar Degasin lisäksi valtaisa sakraalin taiteen ikonikokoelma, jonka hän luovutti Suomen ortodoksiselle kirkkomuseolle, RIISAlle.
Risto Vilhusen taiteen teologinen ja filosofinen tehtävä on tarjota uusia tapoja ajatella Jumalasta. Taide tarjoaa oikeassa olemisen sijasta uusia reittejä mielekkääseen elämään. Taidemetaforat levittävät vaikutustaan elämän syväkerroksiin.
Leonardo da Vilhusta kasvoi käsite. Sitä ei tarvinnut sovittaa sovinnaisuuden kategorioihin. Hän oli oivaltanut ettei hymytön maailmamme selviä ilman viettelyksen lumoa, illusorista leikkiä ja keikaroivaa klovneriaa.
Sotungin Sepänmäki täyttyi vierailijoista, vanhoista hautakivistä, neuvokkaista veistoksista ja tilateoksista. Savolainen savusauna oli gallerian yksi vetovoima. Myös jokaista keventävät vessakäynnit ansaitsivat sakraalia hohtoa. Kappelinomaisessa ulkokäymälässä taidepuiston vieras tunsi olevansa itseään kunnioittavassa pyhätössä. Uskonnolliset lasimaalaukset, hygienia ja estetiikka huolehtivat yksituumaisesta viihtyvyydestä.
Loviisan rauhanfoorumiin rahdattiin taidepuistosta suuri Pirun piennar-veistosnäyttely. Se nautti Loviisan pappilanpuistossa kansainvälisestä huomiosta. Tila, ympäristö, arkkitehtuuri ja taide muodostivat harkitun kehyksen. Visuaalinen kauneus, historia ja kontrasti sulivat globaaliksi ykseydeksi.
”Suomalaisen kulttuurin rikkaus lähtee siitä, että se on sekoitus itää ja länttä.” Motivaatio ja filosofia liittoutuivat paradoksaalisesti. Vilhu ylitti rajat, hyväksyi harkitusti trumppilaistyyppiset arveluttavat suunnanmuutokset. Taiteen totisuus, tanssi ja leikki yhtyvät globaaleihin mysteereihin savolaisilla estradeilla. Maestro ei koskaan vähätellyt savolaista lähtökohtaansa.
Vilhu siunattiin Vantaan Pyhän Laurin kappelissa, uurnasija on koti-Kuopiossa. Taiteilijan ikiaikainen muisto säilyy omassa veistospuistossa oman hautakiven äärellä, jonka faustilaisen tekstin hän itse kirjoitti:
”Tähän on koira haudattu. LEONARDO DA VILHU Jos olet yksin, kuulut kokonaan itsellesi.”
”Isin tyttö” Meri Tuuli vaalii isän taideaarteistoa rakkaudella ja syvällä pieteetillä kauaskantoisesti.
Veli-Matti Hynninen
Siunaava pappi ja Risto Vilhusen ystävä
Meri Tuuli
Vainajan tytär