Valtiotieteen tohtori, psykologi ja pastori Riitta Kuparinen (os. Tolvanen) menehtyi 23.6.2025 Laukaassa Alzheimerin taudin ja skleroderman uuvuttamana 82-vuotiaana.

Riitta syntyi 13.5.1943 Savonlinnassa. Hänen isänsä kaatui ja katosi jatkosodassa vuonna 1944 Riitan ollessa vain 10 kuukauden ikäinen. Isän ikävä oli kova.

Riitta oli ahkera opiskelija ja opiskeli lähes koko ikänsä. Riitta aloitti koulutiensä Savonlinnassa. Ylioppilaaksi hän kirjoitti Vuoksenniskan yhteiskoulusta, Sen jälkeen hän muutti Helsinkiin suorittamaan yliopisto-opintojaan. Hän valmistui valtiotieteen maisteriksi vuonna 1972 ja filosofian maisteriksi vuonna 1975. Hänen lisensiaattityönsä vuonna 1995 koski Etelä-Hämeen kehitysvammaisia, väitöskirja vuonna 2005 taas Helsingin Marjaniemeen suunniteltua ja rakennettua kehitysvammaisten asuntolaa ja sen kohtaamaa nimby-ilmiötä.

Maisterivaiheen jälkeen Riitta johti Helsingissä kehitysvammaisten Siltavuoren nuorisokotia. Kun perhe muutti vuonna 1982 Suolahteen, hän toimi psykologina ensin psykiatrisessa Sisä-Suomen sairaalassa ja sitten Keski-Suomen kehitysvammaisten palvelukeskuksessa Suojarinteellä. Stakesin kutsumana pysyvänä kehitysvammahuollon asiantuntijana hän toimi myös pitkään.

Riitan opintointo jatkui tohtoritutkinnon jälkeenkin, ja niinpä hän suoritti vielä teologian maisterin tutkinnon. Hänet vihittiin papiksi vuonna 2010 Viitasaaren seurakuntaan. Perheessä olikin sitten kaksi pappia, kun puoliso Jukka toimi kirkkoherrana Suolahdessa ja Äänekoskella. Eläkevuosinaan Riitta innostui opiskelemaan espanjan kieltä.

Riitta oli seitsemän lapsen äiti ja lapsenlapsia syntyi 12. Lastenlastenlapsiakin ehti tulla jo neljä. Sukutapaamiset muun muassa jouluina Suolahdessa ja Laukaassa sekä erityisinä merkkipäivinä olivat suuria; katrasta kun oli kertynyt kumppaneineen jo yli 30. Riitta viihtyi hyvin myös mökillä Rantasalmella puolisonsa kanssa, ja lapset perheineen tulivat sinne juhannuksena ja muulloinkin. Talvisin pariskunta kävi hiihtämässä ja sunnuntaisin messussa.

Riitta ja Jukka tekivät neljä pyhiinvaellusmatkaa Santiago de Compostelaan. Ensimmäinen vaellus päättyi lyhyeen ja leikkauspöydälle, kun Riitta jäi ylinopeudella jalkakäytävälle vyöryneen auton alle. Hengenlähtökin oli hiuskarvan varassa. Myös kotimaata tuli nähdyksi ja maailmakin Jukan kanssa kierrettyä.

Suolahden pappilassa Riitta piti puolisonsa kanssa yli kolmen vuosikymmenen ajan huolta pappilakulttuurin säilyttämisestä. Satamäärin oman seurakunnan ja muun maan kirkollista väkeä sai vuosittain nauttia Riitan kattamista pito- ja kahvipöydistä. Hänen tapansa oli hyräillä kotitöitä tehdessään.

Hän oli vaatimaton, kiltti ja rakastava puoliso, jonka hymy oli herkässä. Myös lapsilleen ja lastenlapsilleen hän oli tärkeä ja rakas. Hän hassutteli ja nauroi omille sattumuksilleen. Riitta on opettanut meidät sisarukset pitämään huolta toisistamme ja välittämään yhteiskunnan heikompiosaisista. Hänen kasvatustyöllään on varmasti ollut merkittävä vaikutus meidän kaikkien arvomaailman kehittymiseen.

Läheiset jäävät kaipaamaan rakasta puolisoa, äitiä, mummia ja isomummia, Ulla-Maija myös rakasta sisartaan.

Jukka Kuparinen, Suvi Runsten, Satu Leivo, Venla Kuparinen, Antti Kuparinen, Katri Lamberg, Heikki Kuparinen ja Liisa Kuparinen
Kirjoittajat ovat vainajan puoliso ja lapset.