Opettaja Anja Kolari, o.s. Puustinen, syntyi 30.5.1929 Muuruvedellä ja kuoli 96-vuotiaana 19.11.2025 Siilinjärvellä. Anja kasvoi kuusilapsisessa sisarusparvessa ja oppi tekemään sen ajan maalaistöitä. Hän ehti toimia myös pikkulottana.

Äiti Anna Lyydia kehotti myös perheen neljää tytärtä hankkimaan oman ammatin. Anja mietti sairaanhoitajan uraa, mutta koska Heinolan seminaarin pääsykokeet sattuivat olemaan ovella, hän pyrki ja pääsi sinne 1948 valmistuen kansakoulunopettajaksi 1952.

Ensimmäinen asemapaikka löytyi Hoilolan Tuupovaarasta lukuvuosiksi 1952–1954. Sitä seurasivat vuodet Muuruvedellä ja Vieremällä ja vuodesta 1958 alkaen Siilinjärven Toivalassa aina eläkeikään saakka. Toivalaan asettuminen juontui avioitumisesta samalla koululla opettavan Pentti Kolarin kanssa, jonka kanssa Anja perusti perheen.

Anja muisteli usein Hoilolan Korpijärven aikaa oppivuosinaan, jotka hän jakoi seminaaritoverinsa kanssa. Kylän väestö oli kotiutunut evakkomatkaltaan ja aloittanut uuden elämän lähelle työntyneen rajan pinnassa. Rajakarjalalaiseen kulttuuriin tutustuminen synnytti läpi elämän kantaneen rakkauden runoihin. Nuoret opettajattaret otettiin avosylin vastaan ja johtokunnan puheenjohtaja, kansanrunoilija Petter Mantsinen johti johtokunnan kokoukset runomitassa.

Anja itse on kirjoittanut Hoilolan vuosistaan näin:

”Lapsia oli runsaasti. Heitä tuli joka polun päästä ja veneellä Korpijärven toiselta puolelta. Suuri ja turvallinen oli koulun tervattu vene, jolla soutajan puuttuessa kyyditsimme oppilaita aamuin illoin. Kelirikon aikoina syksyin ja keväisin järven takaiset lapset asuivat koululla. He tulivat eväineen ja vuodevaatteineen muutamaksi viikoksi ja siskonpetit mahtuivat tyhjään kamariin. Kuusipäiväisen työviikon iltoihin mahtuivat harrastusriennot…”

ANJAN TYÖURA on havainnollinen tarina sodanjälkeisen jälleenrakennuksen ajoilta. Kansakoulunopettajat tekivät työtään kokoaikaisina kasvattajina ja koko persoonallaan. Sittemmin peruskoulu 1970-luvulla vakiinnutti opettajille virkamiesmäisen työnkuvan. Alaluokkien opetukseen ja käsityöhön erikoistuneen Anjan työssä säilyi lämmin ja äidillinen ote.

Anjan kuoroharrastuksen juuret olivat lapsuuskodissa. Hän ehti laulaa useissa Siilinjärven kuoroissa puolisonsa kanssa. Kuoronjohtamista Anja opiskeli Klemetti-opiston perus- ja jatkokursseilla 1953–1954.

Eläkevuosien harrastukseksi muodostui Kotimaa-lehden asiamiestyö, jossa Anja menestyi omana itsenään, hän nautti ihmisten kohtaamisesta. Lehtityö toi ystäviä, matkoja ja iloisia rientoja.

Lapsuuskodistaan Anja oli sisartensa tapaan perinyt läpi elämänsä kantaneen lapsenuskon sekä ainutlaatuisen läheiset suhteet sisariinsa. ”Voimasiskot” jakoivat ilot ja murheet.

Anja oli opettaja, johon kiinnyttiin ja jonka luokse oppilaat aikuisinakin saattoivat poiketa, myös murheissaan. Kun Anja jäi eläkkeelle syntymäpäivänään 30.5.1989, kotiin virtasi kyläläisiä kiittämään ja muistelemaan. Anjan osasi kuunnella ja kannustaa. Vielä viimeisinä hoivakotivuosinaankin Anja säilytti myönteisyyden ja kiinnostuksen kävijöitä ja häntä hoivannutta henkilökuntaa kohtaan.

Me Anja Kolarin lapset muistamme äitiämme kiitollisina. Mummona ja isomummona äitimme antoi jälkipolville lempeää huomiota ja lämpöä saatteeksi elämän varrelle.

Erja, Kerttu, Antti ja Kirsti Kolari