Tänä syksynä tehtiin Etelä-Kaliforniassa uusi Suomen ennätys. Teologian tohtori, Helsingin yliopiston dosentti Veli-Matti Kärkkäisen viisiosaisen systemaattisen teologian kokonaisesityksen A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World (Rakentava kristillinen teologia moninaista maailmaa varten) viimeinen osa valmistui syyskuussa.
Kärkkäinen on työskennellyt vuodesta 2000 alkaen systemaattisen teologian professorina ekumeenisessa, reformoitu-taustaisessa Fullerin teologisessa seminaarissa.
Hän toimii myös Yhdysvaltojen evankelisluterilaiseen kirkkoon (ELCA) kuuluvien Kalifornian ja Teksasin suomalaisten seurakuntien pappina.
Kokonaisesityksessä on uutta, että kristillisen teologian tarkastelun ohessa käydään keskustelua sekä modernin luonnontieteen että toisten maailmanuskontojen kanssa.
– Tietääkseni tällaista ei ole aikaisemmin systemaattisessa teologiassa tehty. Vaikka projektini on tällä hetkellä ainutlaatuinen, uskon, että tämäntapainen lähestymistapa teologian tekemiseen tulee olemaan yksi tulevaisuuden päälinjoista, Kärkkäinen toteaa.
Kirjan kustantaja on yhdysvaltalainen Eerdmans. Sarjan viiden osan nimet ovat suomennettuina Kristus ja sovitus, Kolminaisuus ja ilmoitus, Luominen ja ihmisyys, Henki ja pelastus sekä Toivo ja ihmisyhteisö.
Kaikki osat on julkaistu vuosina 2013–2017.
”On myös välttämätöntä keskustella yksityiskohtaisesti maailmanuskontojen kanssa”
Kirjasarja on ollut kypsyttelyn tulos. Kärkkäinen kertoo kirjoittaneensa ennen tätä teologisia oppikirjoja myös modernit globaalit näkökannat käsittäen.
– Kehittelin myös oman systematiikan kirjoittamista tavalla, joka toisi esiin jotakin uutta. Globaalin teologian kanssa painiskellessani tulin siihen johtopäätökseen, että on myös välttämätöntä keskustella yksityiskohtaisesti maailmanuskontojen kanssa.
Suomen luterilaisessa kirkossa kastettu ja konfirmoitu Kärkkäinen on ollut pitkään helluntaiseurakunnan jäsen. ELCA:aan hän liittyi muutama vuosi sitten. Globaalit teologiat ja maailmanuskonnot ovat tulleet lähelle myös siksi, että hän asui lähetystyöntekijänä pitkään Thaimaassa ja tutustui siellä myös buddhalaisuuteen.
Luonnontieteiden mukaan ottaminen keskusteluun oli pidemmän prosessin tulos.
– Fuller on monitieteinen ympäristö ja monet kollegoistani ovat esimerkiksi aivotutkimuksen ja luonnontieteiden asiantuntijoita. Vakuutuin siitä, että monia kristillisen opin keskeisiä teemoja – kuten luomisoppi, teologinen antropologia, eskatologia – ei voi uskottavasti kehitellä ilman tieteellisten tulosten ja näkökantojen huolellista tutkistelua.
”Systemaattinen teologia ollut usein aika abstraktia, etäällä elämästä ja käytännön kysymyksistä”
Suomessa kotimaisia systemaattisen teologian yleisesityksiä on julkaistu vain harvakseltaan. Professori Osmo Tiililän kaksiosainen Systemaattinen teologia valmistui vuonna 1954.
– Suomessa tehdään joillakin teologian osa-alueilla merkittävää tutkimusta, mutta se, miksi systemaattisia yleisesityksiä ei ole ilmaantunut, on avoin kysymys minulle.
”Opillisuus” ei tällä hetkellä ole aina hyvässä maineessa. Kärkkäinen tunnistaa trendin. Postmodernin ajan nuori polvi ei hänen mielestään ole kiinnittynyt traditioon samalla tavalla kuin aiemmat sukupolvet.
– Pelkään, että osaltaan syy kiinnostuksen puutteeseen on myös siinä tavassa, miten systemaattista teologiaa on aikaisemmin tehty. Se on ollut usein aika abstraktia, etäällä elämästä ja käytännön kysymyksistä. Sitä on usein pidetty apologeettisena menneiden aikojen uskomusten pönkittäjänä. Mitä Suomeen tulee, siellä ei ole ilmestynyt paljonkaan juuri tähän aikaan ja sen kysymyksiin liittyvää dynaamista teologista reflektiota.
Kärkkäinen arvioi kuitenkin akateemisen suomalaisen teologisen koulutuksen ja tutkimuksen olevan hyvässä mallissa, mikäli verrataan melkein mihin muuhun maahan tahansa Euroopassa.
– Eritoten Helsingin teologinen tiedekunta on kansainvälistä luokkaa. Joensuun ja Turun tilannetta en tunne tarpeeksi niitä arvioidakseni.
Suomalaista teologiaa ei Kärkkäisen mielestä kuitenkaan tunneta englanninkielisessä maailmassa kovin hyvin.
– Tarvittaisiin enemmän laajaa, aktiivista englanninkielistä julkaisutoimintaa.
Yhdysvallat on Kärkkäisen mielestä tällä hetkellä kuitenkin kiistattomasti kansainvälisen teologian keskus.
– Tämä näkyy akateemisessa koulutuksessa, kirjallisuuden tuotannossa sekä tutkimuksen rahoittamisessa.
”Tarvitaan kristillisen perinteen pohjalta nousevaa ”henkien erottamisen” kriteeristöä”
Uudentyyppisen systemaattisen teologian kirjoittaminen on ollut Kärkkäiselle itselleen myös monien teologisten löytöjen ja havaintojen täyttämä matka. Hän mainitsee pyynnöstä erilaisia esimerkkejä.
– Jeesuksen maanpäällisellä elämällä ja palvelustehtävällä on valtavan suuri teologinen merkitys – ei ainoastaan hänen kärsimyksellään. Toinen löytö oli se, että vaikka meillä on nykyisin äärettömän paljon tietoa kaikesta ihmisen toimintaan liittyvästä, meiltä puuttuu selkeä käsitys siitä, mitä ihminen on pohjimmiltaan ja miten ihminen on sekä osa muuta luomakuntaa että myös ainutlaatuinen, Jumalan kuvaksi luotu.
Pyhän Hengen työn maailmassa Kärkkäinen toteaa nyt paljon laaja-alaisemmaksi ja monimuotoisemmaksi kuin pelkästään Raamatun inspiraation, yksilöihmisen pelastuksen ja seurakunnan elinvoimaisuuden lähteeksi.
– Henki vaikuttaa kaikkialla luomakunnassa, kosmoksessa, uskonnoissa, yhteiskunnassa ja niin edelleen. Siksi tarvitaan kristillisen perinteen pohjalta nousevaa ”henkien erottamisen” kriteeristöä.
Lopun aikojen kohdalla Kärkkäinen tiivistää omaa eskatologisen teologian löytöään siten, että läpitunkeva eskatologinen odotus ei tee kristityistä passiivisia maailmanmenon tarkkailijoita, jotka vain odottavat ”ylöstempaamista”.
– Parhaimmillaan se voi auttaa meitä löytämään kriittisen tasapainon ”tuonpuoleisen” ja ”tämänpuoleisen” kesken.
”Luominen, lunastus, täyttymys koskevat koko luomakuntaa ja kosmosta”
Keskustelu toisten maailmanuskontojen kanssa on opettanut Kärkkäiselle, että kaikissa elävissä uskonnoissa on sekä älyllinen että käytännöllinen spiritualiteetin muoto.
– Se, mikä mielestäni tekee kristinuskosta ainutlaatuisen tässä suhteessa, on sen kaikenkattava, maailmoja syleilevä visio Jumalan toiminnasta Alfasta Omegaan: luominen, lunastus, täyttymys. Tuo visio koskee koko luomakuntaa ja kosmosta, ei ainoastaan yksittäistä ihmistä tai edes ihmiskuntaa.
Hänen mielestään juutalaisuutta yhdistää kristinuskoon Messiaan odotus, vaikka se samalla on myös syvin kristinuskoa ja juutalaisuutta erottava asia. Islamissa taas Jeesuksella on tärkeä rooli profeettana, vaikka kristinuskon väitteet Jeesuksen jumaluudesta ja sovitustyöstä ovat haasteita.
Intian uskonnoissakin on Kärkkäisen mielestä omat haasteensa. Vaikka buddhalaisuus arvostaa suuresti Jeesuksen eettisyyttä, opetusta ja ihmisten auttamista, kristillisen teologian väitteillä hänen jumaluudestaan ei ole kaikupohjaa.
– Pohjimmiltaan buddhalaisuudessa ihminen itse on ainoa ”pelastaja”. Hindulaisten, jotka tuntevat kristologiaa, on helppo yhtyä kristilliseen tunnustukseen Jeesuksen jumalallisuudesta. Mutta hindulaisuudessa on lukemattomia jumalia ja jumalallinen status ei ole mitenkään ainutlaatuinen.
”Ympäristösuojelua ei saa hengellistää väärällä tavalla”
Kärkkäisen teoksessa konstruoidaan klassisten teologisten oppien rinnalla myös aiheita, jotka usein ovat jääneet dogmatiikoissa huomiotta. Tällaisia ovat esimerkiksi tasa-arvo ja sosiaalinen oikeudenmukaisuus, sota ja rauha, seksismi, ympäristönsuojelu, kolonialismi, siirtolaisuus, työ ja talous.
– Vakuutuin jo kauan sitten siitä, että jos Jumala on koko maailmankaikkeuden luoja ja ylläpitäjä, silloin kaikki, mikä on olemassa ja merkityksellistä, kuuluu teologisen reflektion alaan. Jo Tuomas Akvinolainen määritteli teologian kohteeksi Jumalan – ja kaiken mikä on suhteessa Jumalaan.
Kärkkäisen mielestä on äärimmäisen tärkeää, että esimerkiksi sosiaalisia ongelmia tai ympäristönsuojelua ei tule hengellistää väärässä mielessä, mutta niiden arvoa, haasteita ja ongelmia tulee arvioida teologian näkökulmasta.
– Tämä tietysti tekee teologian myös elämänläheisemmäksi.
A Constructive Christian Theology for the Pluralistic World on lähes 3 000 sivun mittainen kokonaisuus. Kärkkäinen on saanut siitä tehdyksi oppikirjaksi tarkoitetun noin 500-sivuisen englanninkielisen lyhennelmän.
– Uskon, että sitä tullaan kääntämään myös muille kielille.